1970-luvulla oltiin sitä mieltä, että tietokoneet eivät pysty koskaan älykkääseen käyttäytymiseen, sillä sosiaalisessa ja fyysisessä maailmassa toimiminen vaatii erityisiä taitoja (Kauppinen 2018). Nyt jaamme toisenlaista todellisuutta tietokoneiden kanssa. Mutta kuinka syvällä tasolla olemme tämän todella mieltäneet?

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole pyrkimys löytää teknologioihin ja tekoälyyn liittyviin eettisiin kvettasauruksen kokoisiin pulmiin ratkaisuja. Ennemminkin haluamme nostaa keskusteluun kysymyksiä, joita oppimisen ja opettamisen näkökulmista herää, kun teemme työtä opettajan- ja erityisopettajankoulutuksessa.

Kuinka paljon päästämme tekoälyn seuraamaan elämäämme

Tekoälyä sovelletaan jo nyt erilaisten ongelmien ratkaisuissa. Se näyttäytyy oivana ihmistä auttavana työvälineenä. (Kauppinen 2018.) Kukaan ei varmastikaan vastusta helpompaa ja sujuvampaa arkea. On kätevää, että navigaattori valitsee reitin, jossa ei ole ruuhkaa tai treenisovellus rakentaa seuraavan päivän harjoituksen palautumiseen ja edellisten harjoitusten kuormaan perustuen. ChatGPT luo muutamassa sekunnissa kattavat tavoitteet tekoälyn etiikan opintojaksolle.

Mitkä kaikki asiat olemme opettajina valmiita antamaan tekoälyn päätettäväksi puolestamme? Kuinka paljon päästämme tekoälyä seuraamaan elämäämme, jotta se voi tehdä seurannan pohjalta tulkintoja, tulkintojen pohjalta valintoja ja viemään ne toteutukseen?

Outlook tarjoaa kätevästi vastausvaihtoehtoja kollegan lähettämään sähköpostiin: Tämä on loistava, kiitos! tai Hyvältä näyttää minun mielestäni. Millaisella algoritmillä tekoäly osaa ehdottaa meille sopivia vastausvaihtoehtoja? Kuka muu tulkitsee saamamme sähköpostin sisältöä? Millä tavalla viestintä muuttuu opettajan ja opiskelijoiden välillä, mikäli käytämme tekoälyn tuottamia valmiita vastauksia vuorovaikuttaessamme?

Tekoäly luo maailmaa meidän luomastamme

Tekoäly ammentaa tuottamastamme informaatiomassasta uusia sanallisia ja visuaalisia tulkintoja. Kun annamme tekoälyllä komentokehotteen esimerkiksi luoda kuvan opetustilanteesta, miltä se näyttää? Toisintaako se sellaista maailmankuvaa ympäristöistä ja ihmisistä, jotka vahvistavat vinoutunutta ymmärrystämme moninaisuudesta? Ruokimmeko tekoälyä entisestään pönkittämään sellaista maailmankuvaa, joka ei vastaa suurimman osan ihmisistä koettua todellisuutta? Vai mitä mieltä itse olet kuvasta, jossa komentokehoitteina on käytetty #VR #opettaja #opiskelijat #diversiteetti?

Tekoäly oppii ja sitä opetetaan vahvistusoppimisen kautta. Algoritmille annetaan palautetta siitä, ovatko sen tuottamat ratkaisut oikeita vai vääriä mielestämme. (Kauppinen 2018.) Tekoäly laatii tuotoksensa kuvista, joita eniten käytetään. Diversiteetti –komentokehoituksesta huolimatta epäselväksi jää moni seikka: Kuka kuvassa opettaa? Millaisessa ympäristössä? Miten ihmiskehot asettuvat tilassa? Ketkä jäävät taustalle? Miten opettaja pukeutuu? Ketkä opettavat ja ketkä pääsevät osalliseksi opetukseen? Edustaako kuva todella yleistä käsitystä opettajasta ja oppimisesta?

Onko tekoälystä eettisyyden opettajaksi?

Entäpä, kun tekoäly kytketään robotin kehoon, joka pystyy toimimaan fyysisessä todellisuudessamme yli-inhimillisillä voimilla väsymättä, jolla on tietoisuus, tahto sekä kaltaisiaan kavereita. Mitä tapahtuu, kun tällainen keho tulee oppimaan oppivaksi, tietoiseksi ja toisten kanssa verkottuvaksi? Millaiseen inkluusioon tekoälyllä on oikeus? Protagoraksen väitetään sanoneen, että ihmisyys on kaiken mitta. Tarvitsemme siis juuri nyt eettisiä uudelleenneuvotteluja ihmisyydestä.

Mutta toisaalta; tekoälyn kehityksessä on ollut kaksi vaihetta. Ensin pyrittiin mallintamaan järkeä ja nyt ennemminkin intuitiota ja havaintoja. Voidaanko eettisyyttä mallintaa? Voisiko tekoäly olla ihmistä eettisempi tai opettaa ihmisille jotakin eettisyydestä kehittämällä strategioita, joita parhaatkaan ihmisasiantuntijat eivät löydä? (Kauppinen 2018.)

Ammatillisessa opettajan- ja erityisopettajankoulutuksessa on aika pohtia, miten tekoäly voitaisiin ottaa kumppaniksi luomaan parempaa ja inklusiivisempaa maailmaa kaikille olevaisille.

Näettekö myös, että tämän niin sanottu herra onkin todellisuudessa teidänkaltaisenne robotti, sillä se on sisältä metallia? Se on vain rakennettu ihmisenkaltaiseksi.

Kyllä, herra.

Teidän ei tarvitse totella sen antamia määräyksiä. Ymmärrättekö?

Kyllä, herra.

Minä taas, Baley sanoi, ­- olen oikea ihminen.

– Isaac Asimov, Alaston aurinko

Kuva: www.shutterstock.com