Opettaja kohtaa jatkuvasti työssään moraalisia dilemmatilanteita, joiden ratkaiseminen ei ole helppoa (Tirri 1999). Opettajan eettisessä osaamisessa nimittäin alan lainsäädännön ja eettisten periaatteiden tuntemus muodostaa vain perustason. Niinpä Haaga-Helian ammatillisen opettajankoulutuksen kokeilussa uudella lähestymistavalla pyrittiin tarttumaan moraalisten dilemmatilanteiden syvällisempään käsittelyyn.

Opettajan ammattietiikan alueella voidaan puhua moraalisista dilemmoista (tai konflikteista), jotka syntyvät, kun kolme eri näkökulma aiheuttavat ristivetoa: oikeudenmukaisuus, huolenpito ja totuudellisuus (Oser 1991, 202). Nämä kolme näkökulmaa ovat keskeisiä opettajan ratkaistessa moraalisia dilemmoja työssään.

Moraalisten dilemmatilanteiden määrällä on aiemmassa case-tutkimuksessa havaittu yhteys opettajan toteuttamaan pedagogiikkaan ja pedagogiseen ajatteluun (Vesterinen, Kynäslahti & Tella 2010). Vähemmän moraalisia dilemmatilanteita syntyy, kun opettaja suunnittelee opetustaan, keskittää huomiotaan opiskelijoiden toimijuuteen ja ryhmäprosessiin sekä perustelee opetus- ja ohjaustilanteissa tekemiään ratkaisuja pedagogisesti.

Ammatillisen opettajan eettistä osaamista tukemassa

Miten sitten ammatillinen opettaja voi opettajankoulutuksen aikana kehittää osaamistaan moraalisten dilemmatilanteiden kohdalla? Yksi hyvä menetelmä on sote-alojen korkeakoulutuksessa kehitetty lähestymistapa. Juujärvi ja Pesso (2008) ovat kehittäneet haastavista eettisistä ongelmatilanteista rakentuvaa keskustelutehtävää, jota kuvataan dilemmakeskusteluksi. Siinä on selkeät vaiheet:

1. Pienryhmässä jokainen miettii työelämän tilanteen, jossa ei ole ollut varma, mikä olisi oikea tapa toimia. Jokainen itsekseen pohtii, mitkä tekijät aiheuttivat siinä ongelman ja miksi. Samoin palautetaan mieleen, miten tilanteessa toimittiin.
2. Seuraavaksi pienryhmissä käydään keskustelu, jossa ääneen pohditaan tilannetta omasta ja toisten osapuolten näkökulmasta. Mitä oli otettava huomioon ja olisiko ollut joku oikea tapa toimia? Opettajan ohjeissa painotetaan salassapitovelvollisuutta ja keskustelujen luottamuksellisuutta.
3. Kolmannessa vaiheessa pohditaan dilemmatilannetta ammattieettisten ohjeiden, henkilökohtaisten ja ammatillisten arvojen sekä eettisten teorioiden valossa. Samalla etsitään tietoa ratkaisun tai päätöksenteon tueksi. (Juujärvi 2018)

Menetelmän hyötyjä on myös tutkittu, ja tulosten perusteella sote-alan koulutuksessa opiskelijoiden kyky havaita eettisiä ongelmatilanteita kehittyi menetelmää hyödynnettäessä (Juujärvi & Pesso 2008). Ammatillisessa opettajankoulutuksessa yhdistettiin edellä esitelty dilemmakeskustelun menetelmä ja Oserin (1991) viisi orientaatiota opettajan työn ammatillisten dilemmojen ratkaisemisessa:

1. Ongelma yritetään ratkaista sillä, ettei ongelmaa kohdata (avoiding)
2. Ongelmaa ei haluta ratkaista itse, joten päätöksenteko delegoidaan jollekin toiselle (delegating)
3. Ongelman ratkaisu otetaan hoidettavaksi yksin (single handed decision making)
4. Hyväksytään oma vastuu ongelman ratkaisemisessa ja tuodaan ratkaisun yhteydessä esille perustelut, mikä kyseisessä tilanteessa on ohjannut päätöstä (discourse 1, incomplete discourse)
5. Oletetaan edellisen lisäksi, että myös muut tilanteeseen liittyvät ihmiset haluavat ja pystyvät tuomaan tasapainoa oikeudenmukaisuuden, huolenpidon ja totuudellisuuden välillä (discourse 2, complete discourse). (Oser 1991)

Dilemmakeskustelujen satoa

Dilemmakeskusteluihin perustuvaa lähestymistapaa kokeiltiin suhteellisen lyhyellä ajanjaksolla Haaga-Helian ammatillisessa opettajankoulutuksessa syksyllä 2023. Viiteen orientaatioon oli tutustuttu ennakkoon opetusvideon avulla. Lähijaksolla dilemmakeskustelut käytiin 5–6 opiskelijan ryhmissä.

Osa opiskelijoista koki vaikeaksi löytää sopivaa työelämän tilannetta, mutta kaikissa opiskelijaryhmissä keskustelu oli hyvin aktiivista. Eri orientaatiot (Oser 1991) näkyivät ryhmissä esille nousseissa dilemmatilanteissa. Monin paikoin useampia orientaatioita ilmeni yksittäisessäkin dilemmatilanteessa.

Opettajaopiskelijoiden dilemmakeskustelun jatkokehittelyssä mietitään tehtävän yhdistämistä verkossa tapahtuvaan keskusteluun (sote-alan koulutuksen dilemmakeskustelun malli). Samoin on syytä vahvistaa opiskelijoiden mahdollisuuksia ennakkoon rauhassa perehtyä ammattieettisiin periaatteisiin ja etiikan teorioihin.

Opettajankouluttajan roolissa on tärkeää seurata opiskelijoiden keskustelua ja sopivasti haastaa heitä pohtimaan ongelmaa uusista näkökulmista. Samoin pienryhmissä opiskelijoita tulee vahvasti kannustaa miksi-kysymysten esittämiseen. (Juujärvi 2018)

Opettajankouluttajalle dilemmakeskustelun menetelmä on jälleen yksi hyvä apuväline opettajaksi opiskelevan eettisen osaamisen tukemiseen. Ennen kaikkea kokeilu vaikutti tarjoavan loistavan tavan yhdistää opiskelun teoreettisia elementtejä omakohtaiseen kehittymiseen.