Ajattele, jos ranteessasi oleva älykello osaisi kertoa sinulle koulupäivän jälkeen, miten syvällisesti opit päivän aikana ja millaisia reaktioita oppiminen sinussa aiheutti. Tai jos älypuhelimesi osaisi ehdottaa sinulle parhaimman ajankohdan opiskella sen perusteella, miten usein olet sisäänkirjautunut verkko-oppimisympäristöön, milloin olet palauttanut tehtäviä ja millaisia arvosanoja olet niistä saanut. Olisiko siitä hyötyä, jos alusta osaisi tehtävän luettuasi kertoa sinulle arvion siitä, miten kauan aikaa kyseinen tehtävä juuri sinulta vie? Tai siitä, että oppimisympäristö ohjaisi sinut suoraan siihen kohtaan, johon viimeksi jäit tai sellaisten materiaalien pariin, jotka ovat taitotasollesi sopivan haastavia?

Kaikki tämä voisi olla mahdollista, jos järjestelmässä olisi tietoa aiemmasta käyttäytymisestäsi ja osaamisestasi ja jos verkko-oppimisympäristö osaisi antaa sinulle ennusteita, jotka perustuvat mieltymyksiisi tai oppimistuloksiisi.

Yksilöllisiä valintoja, mieltymyksiä ja tarpeita analysoivat algoritmit ovat tuttuja sosiaalisesta mediasta. Aika, jolloin ne ovat myös osa verkko-oppimisympäristöjä, ei välttämättä ole enää kaukana. Silti oppimisanalytiikka on edelleen lapsenkengissä, eivätkä sen hyödyt opiskelijoille näyttäydy selkeästi.

Eikä analytiikka ole itsestään selvä asia opettajillekaan: Opetushallituksen teettämän oppimateriaalikyselyn mukaan oppimisympäristöjen oppimisanalytiikkaa käyttää vain 49 prosenttia vastaajista, 40 prosenttia ammatillisella toisella asteella ja 61 prosenttia lukioissa (Opetushallitus, 2020). On selvää, ettei oppimisanalytiikka kehity, ellei sitä käytetä oppimisen tukena.

MOPPA-tutkimushankkeessa selvitämme, miten oppimisanalytiikka voi tukea opiskelijan motivaatiota ja itseohjautuvuutta monimuoto-opinnoissa nimenomaan oppijan näkökulmasta. Kysely- ja haastattelumenetelmällä tehtävä tutkimus auttaa meitä hahmottamaan, ovatko nykyiset oppimisympäristön sisäänrakennetut työkalut riittäviä ja toimivia. Tukevatko ne itseohjautuvuutta ja sisäisen motivaation syntymistä? Tutkimuksen tarkoituksena on myös määritellä, minkälaisia toimenpiteitä motivaation ja itseohjautuvuuden tukeminen vaatii opetuksen suunnittelun ja oppimismuotoilun kannalta.

Tarve motivaation ja itseohjautuvuuden tukemiseen nousee esiin myös APOA-hankkeen tekemässä kyselytutkimuksessa, jossa kysyttiin opiskelijoiden toiveita oppimisanalytiikalle. Vastauksista ilmeni, että opiskelijat toivovat jonkinlaisia motivaatioherätteitä opintojakson aikana (Hartikainen & Teräs, 2020). On hyvä pohtia, mitkä asiat oppimisympäristössä voisivat saada aikaan tällaisia yksilöllisiä motivaatioherätteitä: Huolehtiiko jokin analytiikkatyökalu tästä automaattisesti esimerkiksi tarjoilemalla ennusteita omasta tekemisestä suhteessa maalissa siintävään arvosanaan tai muiden opiskelijoiden etenemiseen? Voiko opettaja tukea tai varmistaa motivaation kehittymistä oppimisprosessissa palautteenantamisen sijaan myös kevyemmillä ja opiskelijalähtöisemmillä toimenpiteillä? Tähän pureudutaan blogisarjan kolmannessa osassa.

Lisätietoa ja lähteet

• Hartikainen, S. & Teräs, M. (2020). Käyttäjätarpeiden kartoitus. Opiskelija-opettajatyöpajat. Teoksessa S. Hartikainen, M. Koskinen & S. Aksovaara (toim.). Kohti oppimista tukevaa oppimisanalytiikkaa ammattikorkeakouluissa. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu
• MOPPA-hanke (Motivation och självreglering på inlärningsplatta med hjälp av inlärningsanalytik)
• Opetushallitus. 2020. Faktaa Express 2A/2020. Helsinki: Opetushallitus.