Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Mistä luulet ihmisen puhuvan, kun hän puhuu?

Tekisinkö tämän tekstini vain kysymyksin? Onko se oikein, jos yritän pohtia asioita, joihin ei ole vastauksia?

Julkaistu : 07.06.2021

Onko tämä lukijan kiusaamista? Pitäisikö kuitenkin myös vastata? Ja kun puhun kysymyksin, mistä luulet minun puhuvan?

Kun sinä teet ohjaus- tai opetustyötä, mistä luulet ihmisen puhuvan, kun hän puhuu? Miten luulet hänen sanojensa olevan todellisuutta? Miten selität itsellesi sen, mitä uskot kuulevasi? Pitäisikö sinua kiinnostaa tällaisten kysymysten?

Selitätkö jostakin tupsahtaneella yhteisellä järjellänne?

Puhuuko hän erillisestä, irralleen nostettavasta, kaikilla ihmisillä – jos se toimii oikein – samanlaisena toimivasta ajattelusta, jota heidän erillinen ihmisolemuksensa edustaa? Kun pääset tähän käsiksi, uskotko hallitsevasi sitä?

Onko tällä ajattelulla yhteyttä ihmisen ulkopuoliseen todellisuuteen? Onko se edes kiinnostavaa, jos olet tekemisissä nimenomaan ajattelun haasteiden kanssa?

Miten luulet tietosuhteen toisen puheeseen ja todellisuuksiin rakentuvan? Menetkö toisen puheen/ajattelun kautta toisen todellisuuteen, joka on ajattelun muodon myötä jotenkin sama kuin sinun todellisuutesi, toiveineen ja haluineen? Oletko pikku rationalisti, vaikka et sitä tiedäkään?

Selitätkö havaintojen muodostamalla, terveellä järjellä?

Puhuuko hän erillisestä, irralleen nostettavasta ajattelusta, joka on kyllä syntynyt aistihavaintojen myötä ja on siten suhteessa ulkopuoliseen – mutta toimii kunnolla vain, jos on tietyllä tavalla järjestynyt ja toimii tietyllä tavalla? Onko siis kunnolla järjestynyt ja tietyllä tavalla toimiva ajattelu ainoa oikea ajattelun muoto?

Uskotko, että kun pääset tähän ajatteluun käsiksi, voit korjata sitä – ja hallita sitä?

Miten sitten luulet tietosuhteen toisen puheeseen ja todellisuuksiin muodostuvan? Sukellatko toisen puheen / ajattelun kautta toisen todellisuuteen, joka on ajattelun muodon myötä – ollessaan kunnossa ja nimenomaan tätä kunnossa olemista sinä varmistat – jotenkin sama kuin sinun todellisuutesi? Oletko pikku empiristi, tieteellisen tutkimususkon vallassa?

Selitätkö tässä ja nyt tapahtuvalla kielellisellä suhteellanne?

Puhuuko hän ajattelusta, joka muodostuu niissä suhteissa, joissa se kulloinkin tapahtuu? Onko siis ajattelu aina suhde – jokin havaittuna jotenkin, jossakin, joskus? Ja näitä suhteitako hän nyt tuossa jauhaa?
Tiedätkö jo, että haaste on, että tätä ei voi hallita missään muualla kuin tässä ja nyt? Voisitko myös ounastella, että hallinta edellyttää, että tiedät oman ajattelusi tarkalleen, koska toisen ajattelu / puhe on jotakin suhteessa siihen? Uskaltaisiko ihan näinkin ajatella ja sanoa?

Kuinka tietosuhde toisen mahdollisiin todellisuuksiin siis muodostuu? Onko niin, että se voi toteutua vain tässä ja nyt? Ja voiko se silti edelleen toteutua, koska on mahdollista puhdistaa omaa ajattelua ja päästä siten toisen ajatteluun? Oletko pikku husserliaaninen fenomenologi?

Selitätkö tässä ja nyt tapahtuvalla – suhteellanne?

Puhuuko hän runollisesti ajattelusta, joka on kokonaisen ihmisen ajattelua? Puhuuko hän ajattelusta, jossa ovat sekoittuneena ruumis, tunteet, toiminta, kielellistäminen, suloiseksi sekamelskaksi?

Mutta katoaako tässä hyvin monimutkaisessa, -muotoisessa ja -äänisessä sopassa hallinnan mahdollisuus? Entä sitten tietosuhteen mahdollisuus? Voiko se kuitenkin toteutua? Mutta voiko se toteutua vain tässä ja nyt – mutta ei koskaan puhtaana, vaan aina suhteellisina tulkintoina? Oletko pikku heideggerilainen ja merleau-pontylainen fenomenologi?

Selitätkö kaiken mahdottomuudella?

Puhuuko hän silkkaa dadaa? Siis puhuuko hän ajattelua, joka on katoavan, myös itselleen tuntemattoman ihmisen ajattelua? Puhuuko hän ajattelua, jossa toisen samankaltaisuus, kielen aina eroissa karkaava merkitys ja todellisen mahdottomuus sotkeutuvat?

Onko nyt turha kysyä tietosuhteesta? Onko mahdollista kiinnittyä edes siihen fyysiseen, mikä on käsillä (sanat, ilmeet) tai siihen, mitä tapahtuu minussa (vatsanpohjan vihlaus)? Ja mitä kiinnittyminen tarkoittaa? Oletko piskuinen lacanilainen psykoanalyytikko?

Selittäisinkö vielä?

Olethan ymmärtänyt, että käsityksiä ihmisestä me tässä kyselimme? Uskotko, että nämä kysymykset ovat myös metsän ja laiturin kysymyksiä? Voiko siellä tietosi liudentua?

Kaipaatko lähteitä? Olisiko se koko elämä?