Rakennamme virtuaalisia oppimisympäristöjä uraohjuksen tarpeisiin ammatillisessa koulutuksessa. Monien versioiden, kokeilujen, erehdysten ja onnistumisten jälkeen jotkin osallisuuden ja yhdenvertaisuuden ulottuvuudet mietityttävät meitä ohjaajina edelleen.

Virtuaalisilla oppimisympäristöillä on oppimisen ja uraohjauksen menetelmänä monia mahdollisuuksia yhdenvertaistaa maailmaa. Osallisuuden ja inkluusion kannalta on oleellista se, kenellä on aito pääsy virtuaalitodellisuuteen.

Erään kokeilukertamme yhteydessä oppimisessaan haastettuja nuoria ohjaava ammattilainen toteaa, että lasithan pitäisi olla joka paikassa, kaikkien saatavilla. Saavutettavuus ei kuitenkaan ole yksin VR-lasien saatavilla ja käytettävissä olemista, vaan monta muutakin asiaa. Käyttäjällä on oltava tarvittava tuki, ohjaus ja aika sen osaamisen saamiseen, jota välineistön ja ympäristöjen käyttäminen vaatii.

VOP-hankkeen oppimisympäristöjen kokeilemiseen osallistuneiden kannalta inkluusion näkökulma kytkeytyy toiseenkin aiheeseen, jota varten hanke myös käynnistettiin. Rakentamamme VR-ohjausympäristöt on tarkoitettu haastavassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten työelämään siirtymisen tueksi. Avoimia kysymyksiä on yhä riittämiin: Miten VR-voisi paremmin palvella tätä tärkeää tavoitetta? Kuinka työelämän edustajat saataisiin mukaan vuoropuheluun uusia sisältöjä kehitettäessä? Miten saataisiin siirtovaikutusta virtuaalitodellisuudessa opitun ja harjoitellun ja työelämätodellisuuden välille?

Virinneet kysymykset tarjoavat meille kuitenkin mahdollisuuden rakentaa yhdenvertaisempia virtuaalisia oppimisympäristöjä ja vahvistaa osallisuutta niiden avulla. Yksi seikka näyttäytyy selkeänä sekä VR-lasit päässä että istuessa ohjaamassa niitä käyttävän nuoren rinnalla: ohjaajan läsnäolo, pedagogin ohjaustaito ja -tahto sekä yhdessä tekemisestä syntyvä aito, reaali- ja oikea-aikainen vuoropuhelu tulee tulevaisuudessakin olemaan oleellisin aines uraohjauksen ja tuen toteuttamisessa.

Virtuaaliohjausympäristössä seikkaileva nuori kysyy: ”Missä mä oikeen oon?” Kysymys on relevantti kenelle hyvänsä – myös aitomaailmassa. Virtuaalisen uraohjauksen myötä ehkä myös oma paikka maailmassa hahmottuu hieman aiempaa selkeämpänä ja saavutettavampana. Virtuaaliohjausympäristö mahdollistaa myös nuoren voimaantua omasta osaamisestaan: ”Hei, nää on ihan helppoja kysymyksiä!”