Vuorovaikutusosaaminen on opettajan keskeistä ammattiosaamista. Tässä blogikirjoitusten sarjassa olen tarkastellut opettajan vuorovaikutusosaamista orientaation ja vuorovaikutukselle annettujen merkitysten kautta. Oppijan oikeus – opettajan taito -hankkeessa toteutettu toimintatutkimus osoitti aikaisempaa tutkimusta mukaillen, että tuki ja sen ilmeneminen vuorovaikutuksessa on keskeistä opettajan ja opiskelijan välisessä vuorovaikutussuhteessa (Oppijan oikeus 2020). Sarjan viimeisessä blogissa tarkastelussa on opettajan taito antaa tiedollista tukea ja ohjata opiskelijaa rakentamaan ja arvioimaan tietoa yhdessä.

Tietoa rakennetaan yhdessä

Jotta opiskelija saisi parhaiten tiedollista tukea, keskeisiä tekijöitä ovat tiedon rakentamisen tavat ja se, että tietoa rakennetaan yhteisessä vuorovaikutusprosessissa. Toimintatutkimuksen perusteella opiskelijat kaipaavat opettajalta asiantuntevaa tiedon jakamista. Samanaikaisesti he toivovat kuitenkin mahdollisuutta osallistua yhteiseen tiedon rakentamisen prosessiin. Tuen toteutumisen kannalta on merkityksellistä, että tieto on kaikkien opiskelijoiden saatavilla. Erilaisista taustoista tulevien opiskelijoiden huomioiminen esimerkiksi opetussisältöjen näkökulmien valinnassa on tärkeää. Merkityksellistä on myös se, että opettaja on tietoinen käyttämästään kielestä, sen merkityksistä ja vaikutuksista (Andersen ja Ruohotie-Lyhty (2019).

Epäolennainen ja esimerkiksi määrällisesti liiallinen tieto voi kuormittaa opiskelijaa ja lisätä ahdistuneisuutta. (ks. Mikkola 2006, 190.) Opettajan pitää siis huomioida, millaista sisältöä, kuinka paljon ja miten esitettynä opiskelijalla on mahdollisuus ottaa vastaan. Opetuksen arkipuheessa tieto käsitetään usein opettajan ammatilliseen osaamiseen liittyväksi tiedoksi. Tuen näkökulmasta tarkasteltuna on kuitenkin olennaisempaa, että opiskelijalla on mahdollisuus arvioida tiedon merkityksellisyyttä omasta näkökulmastaan.

Miten viestiä tiedollista tukea?

Opettaja, jolla on erinomaiset vuorovaikutustaidot, osaa valita parhaan toimintavan kulloiseenkin vuorovaikutustilanteeseen. Se, miten opettaja hyödyntää vuorovaikutussuhteessa erilaisia taitoja, muodostaa kokonaisvaikutelman opettajasta. Myönteisiä vaikutelmia kuvataan usein sanoilla helposti lähestyttävä, luotettava, asiantunteva, opiskelijoista kiinnostunut – näin myös Oppijan oikeus – opettajan taito -hankkeen toimintatutkimuksen aineistossa. On tärkeää huomioida, että monia näitä taitoja tarvitaan kaikissa vuorovaikutustilanteissa.

Vuorovaikutusosaamisen kehittäminen vaatii opettajalta jatkuvaa ja tiedostavaa vuorovaikutusosaamisen tutkimista ja harjoittelua. Harjoittelun voi aloittaa vaikka seuraavista tiedollisen tuen näkökulmasta keskeisistä vuorovaikutustaidoista:

taito suhteuttaa puhumisen ja puhumisensa sanallisen ja sanattoman sisällön ja näkökulman viestintäkumppanin mukaan

• taito tunnistaa ja ratkaista ongelmia tai väärinkäsityksiä
• taito esittää, kehitellä ja arvioida ratkaisuvaihtoehtoja
• taito havainnollistaa asia sanallisesti jäsentämällä (sisällön rajaus, rakenne, siirtymät, aloitukset, lopetukset)
• taito havainnollistaa asia sanattomasti (ääntämys, sävelkorkeus, voimakkuus, puhenopeus, ilmeet, eleet liikkeet, rytmi ja ajankäyttö)
  taito havainnollistaa asia tarkoituksenmukaisella kielenkäytöllä (esimerkit, kielikuvat, käsitteet, vertailut)
• taitoa valmistautua asiasta puhumiseen ja häivyttää valmistautuminen vuorovaikutustilanteessa riittävästi
• taito perustella mielipiteensä ja väitteensä
• taito käsitellä asiaa kuuntelijoiden esittämien kysymysten pohjalta ja rakentaa tietoa yhdessä
• taito ohjata vuorovaikutusta kohti tavoitetta

Lähteet:

Andersen, L. K. & Ruohotie-Lyhty, M. 2019. Mitä on kielitietoisuus ja miten se näkyy koulussa?. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(2).

Mikkola, L. 2006. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Jyväskylä studies in Humanities 66. Jyväskylän yliopisto.

Oppijan oikeus – opettajan taito -hanke.