Korkeakouluopettajana kehittyminen on jatkuvaa oppimista, jolle opettajankoulutuksesta voi saada hyvät lähtökohdat. Korkeakoulupedagogiikan olemukseen, korkeakouluopettajana kehittymiseen ja opettajankoulutukseen perehdyttiin Korkeakoulupedagogiikka ja opettajankoulutus -webinaarissa. Webinaariin osallistui 40 korkeakouluopettajaa, -tutkijaa ja opettajankouluttajaa eri puolilta Suomea. Webinaari haastoi meitä pohtimaan laajemminkin korkeakouluopettajan työn haasteita.

Pedagogiikan kehittyminen on lisännyt korkeakouluopettajien koulutustarpeita

Ammatillisen opettajankoulutuksen johtaja Jari Laukia avasi webinaarin kysymyksillä, onko korkeakouluissa pedagogiikkaa ja pitäisikö kaikilla korkeakoulujen opettajilla olla pedagoginen koulutus. Hän jatkoi vastaamalla, kuinka oppimisympäristöjen monipuolistuminen on muokannut ja kehittänyt korkeakoulupedagogiikkaa ja korosti korkeakoulupedagogiikan perustaa tutkimuksessa, totuudellisuudessa ja kriittisyydessä. Korkeakoulupedagogiikan kehittyessä myös ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opettajille suunnattujen pedagogisten opintojen tarjonta on lisääntynyt.

Pääpuheenvuoron piti professori Laura Hirsto Itä-Suomen yliopistosta. Hän esitteli erilaisia tunnetuimpien opettajankoulutuksen tutkijoiden laatimia koulutusta jäsentäviä malleja. Kaiken taustalla oli pohdinta siitä, miten ylipäätään ymmärrämme korkeakoulutuksen ja miten opettajan osaamisen kehittäminen liittyy korkeakoulujen opetuksen ja opetussuunnitelmien kehittämiseen. ’

Tätä pohdintaa Hirsto avasi tutkimustuloksilla yliopisto-opettajien kokemuksista ja niiden reflektoinnista koulutuksen kehittämisprosessissa. Korthagenin sipulimallia (2004; 2014) mukaillen opettajan työn ydinkysymys on edelleen siinä, mikä opettajan työssä innostaa ja miten opettajaidentiteetti ja osaaminen näkyvät siinä, miten opettaja tekee työtään.

Puheenvuoronsa lopuksi Hirsto jäsensi kuulijakunnalle korkeakoulupedagogisen tutkimuksen uusia suuntia, mm. miten oppimisanalytiikka ja tekoäly laajentavat korkeakoulupedagogista tutkimuskenttää.

Mikä innostaa korkeakouluopettajaa oppimaan?

TKI-asiantuntija Elsi Ahonen ja tutkimusaluejohtaja Irma Kunnari Haaga-Heliasta toivat webinaariin tutkimuksiinsa perustuvia näkökulmia opettajankoulutukseen ja opettajan työn kehittämiseen.

Ahonen palautti Laura Hirston kuvaaman laajan opettajankoulutuksen ja opettajan kehittymisen metatason tarkastelun opettajan autenttisten oppimisprosessien tutkimisen tasolle. Koska opettajat ovat keskeisiä laadukkaan pedagogiikan rakentajia ja tulevaisuuden tekijöitä, tulisi tutkimuksellinen fokus suunnata myös siihen, millainen oppiminen heille mahdollistuu omassa koulutuksessaan. Opettajan oma oppiminen vaikuttaa siihen mitä hän pyrkii ja pystyy opiskelijalle mahdollistamaan. Vaikka monia malleja siitä, miten opettajan tulisi oppia on esitetty, tiedetään opettajien koko koulutuksensa aikaisista oppimisprosesseista edelleen melko vähän. Opettajan oppiminen jatkuu koulutuksesta työelämään ja näin ollen oppimisprosessien tarkastelun aikajännettä olisi mielekästä laajentaa myös tähän suuntaan.

Irma Kunnari puolestaan avasi omassa osuudessaan tutkivaa ja kehittävää otetta ammatillisessa opettajakoulutuksessa sekä käytäntölähtöisen tutkimuksen arvoa. Tutkimukseensa perustuen hän myös tarkasteli korkeakouluopettajien, erityisesti kehittäjäopettajien työssä oppimisen maailmaa ja kertoi millaiset tekijät säätelevät ammattikorkeakouluopettajien oman työn kehittämistä. Työtä kehitettäessä opettajien luovuus ja joustavuus ovat keskeisiä uusien käytänteiden omaksumista edistäviä tekijöitä.

Suoraan syvään päätyyn opettajankoulutuksen opein

Miten opitaan korkeakouluopettajaksi? Mitä korkeakoulupedagogiikka on opettajankoulutuksessa? Kaksi opettajankouluttajaa, Merja Alanko-Turunen ja Kimmo Mäki Haaga-Heliasta ja heidän opissaan olleet korkeakouluopettajat Jenni Brisk Haaga-Heliasta ja Mertsi Ärling Diakista virittivät kiinnostavan keskustelun siitä, mitä eväitä opettajankoulutus oli antanut heille työhön ammattikorkeakouluopettajana ja -asiantuntijana, mitä työ korkeakoulussa on opettanut ja minkälaisena tulevaisuus korkeakoulutyössä näyttäytyy.

Keskustelussa korostui opettajankoulutuksen merkitys pedagogisen ymmärryksen rakentamisessa. Tämä antaa lähtökohdat korkeakouluopettajan osaamisen kehittämiselle. Työ erilaisine käytäntöineen opitaan lopulta kokemuksen kautta, tekemällä ja reflektoimalla yksin ja tiimeissä. Opettajankoulutuksen opit, kuten ’keep the end in mind’, toimivat tärkeinä ohjenuorina työssä kehittymiselle. Opettajana tulee siis aina pohtia sitä, mikä on opetuksen ja ohjauksen ja oppimisen tavoitteena. Korkeakouluopettajana on työssä, jossa luodaan tulevaisuutta, tutkimalla ja kehittämällä yhdessä opiskelijoiden ja työelämän kanssa.

Korkeakouluopettajana hybridiajassa

Korkeakouluopettajuus on muutoksen tilassa. Uudet digitaaliset oppimisympäristöt, oppimisanalytiikka, tekoäly, hybridiopetus – miten korkeakouluopettajat voivat ottaa tämän kaiken haltuun? Olemme toisaalta kokeneet ison murroksen ja toisaalta olemme uuden murroksen edessä.

Digiosaamisen lisäksi hybridityössä tarvitaan uusimpien työhyvinvointitutkimusten mukaan tunnetaitoja ja empatiaa ja uudenlaista ymmärrystä vuorovaikutustilanteiden hallinnasta. Nyt olisikin aika muotoilla uudelleen hybridiajan korkeakouluopettajan työ!