Perinteisen näkemyksen mukaan mentorointi on kahden ihmisen – mentoroitavan ja mentorin – välinen vuorovaikutusprosessi, jossa kokeneempi asiantuntija siirtää hiljaista tietoa ja taitoa yleensä nuoremman mentoroitavan hyödyksi (Suomen mentorit ry s.a). Onko asia todella näin?

Olemme osallistuneet molemmat mentorointiohjelmaan, toinen mentorina ja toinen mentoroitavana. Tämä kokemus sai meidät pohtimaan mentorointisuhdetta tarkemmin molempien osapuolten näkökulmasta.

Mentori ei olekaan kaikkitietävä mestari

Omien mentorointisuhteidemme alkaessa meillä molemmilla oli hieman kärjistynyt mielikuva viisaasta ja kokeneesta kaikkitietävästä mestarista ja nuoresta kokemattomammasta kisällistä, joiden keskinäinen vuorovaikutus ja oppiminen tapahtuu lähes yksisuuntaisena tiedonsiirtona kokeneemmalta mentorilta kokemattomalle mentoroitavalle. Pian kuitenkin totesimme, että näinhän asia ei ole.

Mestariksi määritellään usein esimerkiksi raudankova ammattilainen, kaikkitietävä substanssiosaaja tai jonkin alan huippuasiantuntija. Mentoroinnin näkökulmasta pelkällä substanssiosaamisella ei kuitenkaan päästä pitkälle, sillä kysymys on jostain aivan muusta.

Jos mentorin ajatellaan olevan kaikkitietävä mestari, voi mentorin rooli yllättäen tuntua mentorista kovin paineiselta ja jopa raskaaltakin. Yhtäläisesti, mielikuva kaikkitietävästä mestarista voi vaikuttaa myös mentoroitavaan, sillä sen perusteella mentoroitava saattaa helposti passivoitua kuuntelijan rooliin. Tällöin tarvittavaa vuorovaikutusta ja oivalluksia ei synny – ainakaan siinä mittakaavassa kuin olisi mahdollista.

Mentorointisuhde perustuu vahvasti vuorovaikutukseen ja ennen kaikkea luottamuksellisiin keskusteluihin niistä tavoitteista, joihin on yhdessä sitouduttu. Tärkeintä tässä vuorovaikutussuhteessa ei ole asiantuntijuus tai substanssiosaaminen, vaan ennen kaikkea taito jakaa omaa kokemusta, näkökulmia ja ajattelua. Lisäksi avainasemaan nousevat erilaiset vuorovaikutustaidot.

Mentorin ei siis pidä olla kaikkitietävä mestari, vaan enemmänkin tukea antava auttaja ja oivalluttaja, joka kannustaa mentoroitavaa olemaan vuorovaikutussuhteen aktiivinen ja osallistuvampi osapuoli.

Vaikka sanonta “harjoitus tekee mestarin” pätee myös mentorointisuhteessa, ei tämä tarkoita, että mentorista voisi kovasti harjoittelemalla tulla kaikkitietävä mestari. Mentori ei voi koskaan olla valmis roolissaan. Jokainen mentorointisuhde on omanlaisensa ja jokaisessa mentorointisuhteessa on mahdollista oppia jotakin uutta.

Harjoittelu kuitenkin kannattaa. Mentorin on hyvä hyödyntää erilaisia mentoroinnin työkaluja ja jaettuja oppeja monipuolisesti, sillä ne auttavat usein lisäämään ymmärrystä niin mentorin kuin mentoroitavankin rooleista, erilaisista lähestymistavoista ja näkökulmista. Samalla tulee haastettua omia arvojaan ja osaamistaan. Harjoittelemalla myös toisen asemaan asettuminen helpottuu.

Käänteinen mentorointi mahdollistaa myös mentorin oivalluttamisen

Luottamukselliseen keskustelusuhteeseen perustuva mentorointi on molempia osapuolia hyödyttävä oppimisprosessi, jossa sekä mentori että mentoroitava oppivat ja löytävät uusia näkökulmia toinen toistaan kuunnellen ja ymmärtäen.

Parhaimmillaan mentorointisuhde voikin olla silloin, kun perinteinen ajatus mentorilähtöisestä tiedonsiirrosta jää sivummalle ja keskustelu etenee tasavertaisesti ajatuksia vaihtaen ja kysymyksiä esittäen. Tällöin mentorointisuhteen ytimessä ei ole yksipuolinen tiedon jakaminen, vaan vuorovaikutteinen yhdessä oivaltaminen.

Kun mentorointisuhde kehittyy tasavertaiseksi vuorovaikutussuhteeksi, voivat myös roolit yllättäen vaihtua. Tällöin mentoroitavasta tuleekin mentori. Voidaankin siis ajatella, että myös mentorit kehittyvät prosessin aikana mentoroitavina. Tällöin puhutaan käänteisestä mentoroinnista. (Kanniainen, Nylund & Kupias 2017, 9–10.)

Miksi sitten puhutaan mentorointisuhteesta, jos tarkoituksena on tavoitella tasavertaista vuorovaikutussuhdetta? Syynä voi olla se, että mentori katsoo usein tilannetta laajemmalla perspektiivillä kuin mentoroitava. Mentorin on helpompi tuoda käsiteltävään asiaan objektiivista näkökulmaa. Kun asioita tarkastelee hieman etäämmältä, on usein helpompi löytää valoisampi tie asian ytimeen. Toisaalta samaan aikaan mentoroitava auttaa mentoria näkemään asioita, joita mentori itse ei ole edes ajatellut.

Mentorointisuhteessa tärkeintä onkin se, että kokeneempi henkilö tietää omasta kokemuksestaan asioiden vielä järjestyvän ja asioiden kirkastuvan. Näin syntyy myös usko tulevaan ja usko siihen, että mentoroitava saavuttaa kyllä tavoitteensa. Mentoroitavalle taas parasta on tunne siitä, että lähellä on joku, joka uskoo häneen.