Opetushenkilöstö on tuonut vahvasti esiin, että yksi isoimmista haasteista on ryhmien heterogeenisyys, joka liittyy moniin eri asioihin: kielen osaamisen erot, kulttuurierot, sukupuolirooleihin liittyvät tavat ja tottumukset, ikäerot ja erot koulutus- ja työurataustoissa. Kuitenkin ryhmien opetus koetaan pääosin motivoivana työnä, jota edesauttaa opiskelijoiden vahva motivaatio opiskeluun.

Opetushallituksen rahoittamassa Kulttuurisesti moninaiset oppimisympäristöt ammatillisessa koulutuksessa hankkeen koulutuksissa tavoitteena on ollut antaa osallistujille valmiuksia vastata monimuotoisten opiskelijaryhmien tarpeisiin sekä kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen että ohjauksen mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

Luovuuden pedagoginen herättäminen

Heterogeenisten ryhmien opettamisessa tarvitaan luovuutta. Luovuus on kyky nähdä asioita uusista ja erilaisista näkökulmista sekä muodostaa niistä jotain uutta, omaperäistä ja itselle tärkeää. Luova uteliaisuus on mahdollisuus kehittyä ja saada samalla vahvistusta omasta identiteetistään. Luovuus voi olla myös ihmettelyä ja kyseenalaistamista sekä uudenlaista käytännön toimintaa arjessamme. Muutos toiminnassa tarkoittaa oppimista, kasvamista, kehittymistä ja uudistumista.

Ammatillisessa koulutuksessa oppijoiden moninaisuus vaatii opetus- ja ohjaushenkilöstöltä jatkuvaa uudistumista, monipuolisia pedagogisia menetelmiä ja taitoja, jotka saavat oppijan motivoitumaan, omaksumaan uutta sekä innostumaan uuden oppimisesta sekä kiinnittymään opintoihin. Pedagoginen luovuus tarjoaa mahdollisuuksia kehittää innovatiivisuutta ja luovaa ajattelua oppimisessa.

Oppilaitoksilla ja opettajilla on tärkeä rooli nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Nuoren tulee kokea itsensä nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi, jotta hän voi kehittää myönteistä käsitystä itsestään ja tuntea yhteenkuuluvuutta yhteisönsä kanssa.

Luova pedagoginen työskentely tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia ja keinoja kehittää sosiaalisia taitoja, empatiakykyä, erilaisuuden hyväksyntää sekä muiden huomiointia, kunnioittamista ja kannustamista. Osallisuus muodostuu erilaisista kokemuksista, niiden yhteisestä jakamisesta sekä mahdollisuudesta vaikuttaa itsensä ja yhteisön hyväksi. (Honkala & Laitinen 2017.)

Työskentelymenetelmänä yhteistoiminnallinen reflektio

Täydennyskoulutuksen hankkeessamme osallistujat eri koulutusaloilta pääsivät kehittämään käytännön arjen toimintaansa monenlaisten oppijoiden ohjauksessa ja opetuksessa. Samalla osallistujat oppivat ymmärtämään ja hyödyntämään yhteisöllisen työskentelyn mahdollisuuksia erilaisten luovien opetusmenetelmien suunnittelussa. Työskentelyn kautta osallistujat saivat eri alojen osaajilta ideoita ja virikkeitä omaan opetukseensa.

Koulutus loi mahdollisuuden oman pedagogisen ohjausosaamisen rikastamiselle sekä reflektiolle. Koulutuskokonaisuuden yhteydessä osallistujat tekivät kehittämistehtävän, jonka yhteydessä he suunnittelivat ja pilotoivat arjen työhön liittyvän käytännönlähtöisen vaikuttavan teon. Luovuutta vahvistava vaikuttava arjen teko jaettiin muille osallistujille päätöswebinaarin yhteydessä. Tuloksena syntyi mm. lääkelaskentaa jumpaten ja useampi erilainen pelillistetty menetelmä.

Koulutuksen aikana itsearvioinnin yhtenä työskentelyvälineenä käytimme reflektiota. Nuorten hyvä elämä -hankkeen loppuraportissa (Eronen ym. 2022) todetaan, että luovuutta ja uteliaisuutta vahvistava kokemus voi olla hyvin merkityksellinen yksilölle, koska se tarjoaa mahdollisuuden ilmaista itseään luovasti ja löytää uusia tapoja tarkastella maailmaa. Tämä voi auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin omia tunteitaan ja kokemuksiaan sekä kehittämään itsetuntemusta.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaisun (Heikkilä ym. 2017) mukaan reflektointi voi auttaa yksilöä ymmärtämään, mitä hän on oppinut kokemuksesta ja miten se voi vaikuttaa häneen henkilökohtaisella tasolla. Parhaimmillaan reflektio oli silloin, kun käsittelimme osallistujien kokemuksia ja oivalluksia kehittämistehtävästä.

Editointi: Marianne Wegmüller

Kuva: Haaga-Helia