Suomi on ollut tulevaisuuksien tutkimiselle ja sen opetukselle suotuisa. Ennakoimisesta on ollut tärkeä kompetenssi ja osaamisalue. Skenaarioista ja trendikartoista on tullut tärkeä oppisisältö ja niitä piirretään monien koulutusalojen opintojaksoilla.

Megatrendejä ja muutospedagogiikkaa

Haaga-Heliassa opiskelijat oppivat poimimaan pirstoutuneilta palveluliiketoiminnan markkinoilta hiljaisia signaaleja sekä kuvamaan ja tulkitsemaan trendejä ja ilmiöitä. He kykenevät analysoimaan megatrendejä ja soveltamaan niitä liiketoimintaan ja työhönsä.

Ennakointiosaamisen merkitys tulee esiin johdanto-kursseista alkaen. Henkilö- ja tiimikohtaisten opiskelusuunnitelman ytimeksi muodostuukin muuttuva minä ja organisaatio dynaamisessa toimintaympäristössä. Myös korona-aikainen hybridikoulunkäynti on tyyppiesimerkki sopeutumisesta transformaatiotalouteen.

Opettajan ennakointiosaamista onkin kysyä ja tutkia yksin ja yhdessä, mitkä ovat niitä osaamisia ja mikrotaitoja, joita meidän tulee ehdottomasti itsessä ja opiskelijoissa kehittää. Mikä osaaminen lopulta jää ihmisille, johon robotit eivät kykene?

Lukuisat tulevaisuus- ja teknologiaennusteet tukevat vahvasti korkeakouluopetustamme. Tyypillisiä muutospedagogiikan megatrendejä ovat digitalisaatio ja vihreät siirtymät sekä niiden palveluintegraatiot. Lukuisissa opintojaksoissamme käsitellään muun muassa tekoälyä, robotiikkaa ja vähäpäästöisiä ratkaisuja.

Sovellusalueina toimivat pk-yritykset ja yritysverkostot, kuten keskukset, destinaatiot ja lentoasemat. Olemme erinomaisessa asemassa päästessämme seuraamaan eturivistä, miten isot veturiyritykset toimivat digitalisaation sekä kestävien ja vastuullisten palveluratkaisujen muutosvoimina ja ekosysteemeinä.

Myös älykkäät ratkaisut ovat yksi merkittävä tuotekehitysalue. Fiksussa palvelutuotannossa algoritmit ja nykysovellukset korvaavat ja täydentävät perinteisiä kädentaitoja ja emootioin ja erheisiin taipuvaista ihmisälyä. Ne rikastavat palveluosaamista, tuotantoprosesseja ja palvelujen johtamista. Kielitaito integroituu viestinnällis-tekniseksi kyvykkyydeksi, kun kone simultaanitulkkaa kieltä käännös- ja äänentunnistusohjelmien avulla. Meidän opettajien työ tehostuu, kun huomisen oppimisalusta tarkistaa oppimistehtävät ilman opettajaa.

Voiko kone koskaan korvata opettajan?

Kone ratkoo ongelmia, mutta loppujen lopuksi se vain suorittaa erilaisia tehtäviä. Kone ei kykene perustelemaan logiikkaansa. Koneella ei myöskään ole tunteita. Organisaatioissa ja palvelutuotannossa on otettava aina huomioon omat ja vastapuolen tunteet sekä vuorovaikutussuhteen energiatasot. Roboteille ei voi antaa kaikissa tilanteissa päätäntävaltaa, koska ne eivät osaa ottaa huomioon tunteiden virtaa ja kompleksisuutta.

Koneen on myös vaikea ratkaista ongelmia monimutkaisissa konteksteissa niiden hyperkytkeytyneisyyden takia. Priorisointi vaatii tunneälyä, jotta tunnistetaan ensin nopeinta ratkaisua vaativa ongelma. Tunneälyttömälle robotille kaikki ongelmat ovat samanarvoisia ja yhtä tärkeitä.

Ihmisen ajattelun ja intuition taitoa on myös vaikeata korvata. Oletettavasti myöskään proaktiivinen ymmärrys ja sen kautta toimiminen eivät ole roboteillekaan helppoa.

Viestintä on korkeakouluopettajan ydinosaamista. Robottia on vaikeaa koodata tehokkaaksi pedagogiseksi kommunikoijaksi. Sen sijaan tunneälykäs opettaja osaa täsmäviestiä ja lukea tilanteita. Hän osaa kommunikoida eri foorumeissa ja eri kohderyhmille. Robotti ei kykene tarinankerrontaan ja havainnollistamiseen.

Korkeakoulupedagogian tulevaisuutta on vaikea – ellei jopa mahdotonta – ennustaa. Voimme kuitenkin olla varmoja, että koneet ja robotit eivät koskaan pysty korvaamaan meidän opettajien henkilökohtaista myötätuntoa, empatiaa ja inhimillistä aitoutta.

Tai voihan olla, että tekoäly tulee olemaan se x-faktori. Mitä jos robotit ovatkin vuonna 2060 tunneälykkäitä?

Kuva: www.shutterstock.com