Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Kestävän kehityksen pedagogiikkaa osa 1 – ”viheliäinen ongelma”

Kestävässä kehityksessä ja sen pedagogiikassa keskeistä on eettinen osaaminen sekä systeeminen ajattelu, kirjoittavat Jani Siirilä ja Crister Nyberg.

Julkaistu : 16.12.2020

On esitetty, että elämme ”antroposeenin aikakautta” – ihmisen aikaa (Crutzen, 2002). Antroposeenin ajassa ihmisen vaikutus ilmakehään, valtameriin ja luontoon on niin suurta, että se jättää pysyvän jäljen planeettaamme.

Tämä tarkoittaa sitä, että kestävän tulevaisuuden ja elämäntavan rakentaminen edellyttää kykyä tarkastella ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä yhdessä. Laajemmin on kysymys maapallomme kestävästä kehityksestä, jolloin kestävä tulevaisuuskuva rakentuu edellä kuvattujen kestävyyden eri ulottuvuuksien sekä osallistavan ja oikeudenmukaisen muutoksen kautta.

Ilmastonmuutos on kaikkien mielissä ja kaikilla elämänaloilla tarvitaan osaamista sen hillitsemiseksi. Kyseessä on niin sanottu viheliäinen ongelma (wicked problem). Sitran tulevaisuussanaston mukaan viheliäiseen ongelmaan liittyy yleensä paljon tekijöitä ja muuttujia sekä erilaisia arvoja ja näkökulmia, joita voidaan luonnehtia avoimiksi ja ajassa muuttuviksi. Tämä tarkoittaa, että keksittävät ratkaisut eivät ole suoraan siirrettävissä tilanteesta toiseen. Vaikuttavia tekijöitä ja vaikutuksia on paljon.

Kestävän tulevaisuuden asettamat haasteet, kuten ilmastonmuutos, täyttävät nämä kriteerit liiankin hyvin. Tehtävien toimien vaikutuksia on vaikea arvioida, koska ne saattavat tuottaa uusia ongelmia ja olla epäoikeudenmukaisia. Tehtävien ratkaisujen välillä voi olla myös arvoristiriitoja, kun toisia arvoja asetetaan toisten edelle.

Näistä syistä kestävän kehityksen edistäminen vaatii paitsi eri aloilla laaja-alaista konkreettista osaamista myös systeemiajattelun kehittämistä. Systeemiajattelu on ymmärtämisen apuväline monimutkaisten järjestelmien ja ilmiöiden osien ja niiden yhteisvaikutuksen ymmärtämiseksi. Kestävän kehityksen tapauksessa on kyse esimerkiksi taloudellisten, sosiaalisten, teknisten ja luonnonilmiöiden yhteisvaikutusten ja osatekijöiden ymmärtämisestä yhdistettynä päätöksentekoon, jossa eettiset oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ongelmat tulisi tiedostaa ja ottaa huomioon.

Tässä koulutuksen järjestäjillä on valtavan suuri rooli, vaikutusmahdollisuudet ja vastuu. Ilmastonmuutoksen lisäksi muut ajankohtaiset globaalit ja paikalliset haasteet, kuten kestävä luonnonvarojen käyttö sekä oikeudenmukainen ja kestävä talous ja tuotanto, edellyttävät työelämässä uudenlaista osaamista ja mainittua systeemistä ymmärrystä. Nämä tiedot ja taidot ovat yhteiskunnan ja työelämän rakenteiden kehittämiseksi välttämättömiä ja myös kaikille kuuluvaa työelämän osaamista.

Koulujen ja oppilaitosten näkökulmasta keskeiseksi nousee pedagogiikka. Millä tavoin näitä vaikeita asioita saadaan mahdollisimman menestyksellisesti vietyä eteenpäin ja miten ne saadaan osaksi jokaisen kansalaisen ajattelua ja taitoja?

Kestävässä kehityksessä ja sen pedagogiikassa keskeistä on eettinen osaaminen sekä systeeminen ajattelu. Yhtä tärkeää on välittää nämä asiat opiskelijoiden kautta työ- ja elinkeinoelämään sekä jokaisen arkeen ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Lähteet

  • Crutzen, P. J. (2002). Geology of Mankind: The Anthropocene. Nature, 415(6867), 23
  • Sitra. (2020). Viheliäinen ongelma.