Monissa ammatilliseen koulutukseen liittyvissä kansallisissa kehittämishankkeissa (esim. Open merkit, eAmk ja NOPSA – nopea ammatillinen väylä työelämään) tuotetaan joko pää- tai sivutuotteena osaamismerkkejä kannustamaan ihmisiä oman osaamisensa näkyväksi tekemiseen. Kuten Karjalainen, Linden ja Eskola (2018) toteavat, osaamismerkkien suunnittelu, luominen ja myöntäminen ei voi olla sattumanvaraista toimintaa, vaan isoissa työyhteisöissä prosessiin on liityttävä suunniteltu strategia. Osaamismerkkien tarkoitusta on pohdittava huolellisesti. Osaamismerkkien tarkkaan mietitty sisältö sekä itse merkkien kuvien harkittu suunnittelu lisää niiden arvoa sekä saajalle että loppukäyttäjälle. Miten osaamismerkkejä voidaan rakentaa niin, että se olisi strategisesti johdonmukaista ja jopa oppimisprosessi itse kehitystyöhön osallistuvalle yhteisölle?

Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun opettajayhteisö lähti kehittämään ammatillisen opettajan kehittymisohjelmaan (KEHO) osaamismerkkejä, jotta ohjelman ammattitaitovaatimukset osaamiskriteereineen selkeytyisivät entisestään opiskelijoille. Osaamismerkit osaamisen kuvauksineen auttaisivat opiskelijaa tunnistamaan oman osaamisensa. Ne myös avittaisivat osaamisen katvealueiden määrittämisessä sekä osaamisen hankkimisessa. Tämän lisäksi tavoitteena oli yhtenäistää opettajaopiskelijan ohjauksen prosesseja ja vaatimuksia.

Osaamismerkkityöpajat toiveikkuuden ja tuskan areenoina

Kehittämisprosessi rakentui kuuden osaamismerkkityöpajan sarjasta.  Kolmen tunnin työpajat olivat osa opettajakorkeakoulumme yksikkökokouksia. Ensimmäisessä työpajassa aloitimme osaamismerkkiajattelun avaamisella ja pohdimme, mitä osaamismerkeillä ohjaaminen merkitsee meille ohjaustyössämme ihan tunnetasolla. Tämän jälkeen ideoimme osaamismerkkikarttaa ammatillisen opettajan ammattitaitovaatimusten pohjalta. Jatkoimme tästä opintokokonaisuus kerrallaan osaamismerkkien tarkentamiseen ja osaamisen osoittamisen tapoihin.

Viidennessä työpajassa testailimme aikaansaatuja osaamismerkkejä, mutta pysähdyimme myös huolipuheen äärelle. Käsittelimme yhdessä niitä teemoja, jotka vielä epäilyttivät ja huolestuttivat. Keskustelussa mietitytti se, kuinka mm. työpajoista poissaolevat ymmärtävät osaamismerkkien olemuksen, onko opiskelijan pystyttävä näyttämään jokainen osaamiskriteeri ja miten esimerkiksi eurooppalainen tutkintojen viitekehys näkyy osaamismerkkien vaatimuksissa.

Samoin jouduimme toteamaan, että emme pysty koko kehittymisohjelmaamme “merkittämään”, koska kaikki siinä kuvaamamme osaaminen ei ollutkaan yhtä selkeästi hankittavissa tai osoitettavissa opettajan työtä tekemällä. Kuitenkin juuri se on osaamismerkein ohjatun oppimisen edellytys. Näin päädyimme osaamismerkkien suunnittelun lisäksi myös tarkastelemaan kriittisesti kehittymisohjelmamme ammattitaitovaatimuksia ja sisältöä. Tästä syystä päädyimme kuvaamaan kuudella osaamismerkillä vain yhden opintokokonaisuuden osaamista (ns. opetusharjoittelu). Viimeisessä työpajassa teimme yhdessä näiden kuuden merkin osaamisen osoittamistapojen lähilukua ja arviointia. Koko työpajaprosessin aikana jouduimme arvioimaan koko ajan kriittisesti, kuinka opiskelijat pystyvät hankkimaan oman opiskeluprosessinsa aikana osaamismerkkien osoittamiseen vaadittavaa osaamista.

Koimme kuitenkin, että vaikka emme pystyneet koko ohjelmaamme vielä merkittämään osaamismerkeillä, otimme merkittävän askeleen oman toimintamme kehittämisessä. Rakensimme yhteistä ymmärrystä ammatillisen opettajan osaamisvaatimuksista. Loimme entistä laadukkaampaa ja läpinäkyvämpää toimintaprosessia, jossa opiskelijoita kohdellaan tietoisen oikeudenmukaisesti.

Osaamismerkkityöpajoissa koetun tulkintaa

Teimme myös pienen kirjallisen selvityksen, jossa kysyimme kollegoiltamme heidän suhtautumisestaan osaamismerkkien työstämiseen. Vastauksissa korostui työskentelyprosessin näkeminen ensinnäkin koko kehittymisohjelmamme kehittämistyönä. Kollegoiden kanssa käydyt intensiiviset keskustelut olivat kirkastaneet osallistujien näkemyksiä osaamisesta ja sen osoittamisesta. Osaamismerkit koettiin myös uudenlaisina ohjauksen työvälineinä. Toisaalta pohdittiin myös sitä, miten osaamismerkit sopivat opettajan työn autonomiaan ja henkilökohtaistamisen ideologiaan. Samoin esitettiin uhkakuva siitä, että osaamismerkit tekisivät opiskelijoiden kanssa työskentelystä liian ennalta määrättyä ja tukkoista.

Osaamismerkkien yhteisöllinen työpajaprosessi kannatteli ja tuki jotain suurempaa kuin pelkkien osaamismerkkien konkreettista tekemistä. Se paljasti, mikä meille opettajakoulutuksen järjestäjänä on tärkeää. Se myös selkeytti sitä, millaista osaamista haluamme opiskelijoidemme saavuttavan. Prosessi myös pakotti meitä kriittisesti tutkimaan, miltä meidän ohjaus- ja arviointikäytäntömme näyttävät opiskelijan roolista tarkasteltuna.

Lähde

Karjalainen, H., Lindén, J. & Eskola. J. 2018. Tulevaisuustaidot ja Open Badges –osaamismerkit. Osaamismerkkien mahdollisuudet ja haasteet korkeakoulutuksessa. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/105000/tulevaisuustaidot_ja_open_badges_-osaamismerkit.pdf?sequence=1&isAllowed=y

---

Kirjoittajat Katri Aaltonen ja Merja Alanko-Turunen työskentelevät yliopettajina Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja ovat mukana lehtori Petja Sairasen ja Irmeli Pietilän kanssa Open merkit -hankkeessa.

Open merkit -hankkeessa kehitetään valtakunnallisesti osaamismerkkejä ammatillisten opettajien ja opettajaopiskelijoiden osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Merkkien avulla tuetaan sekä ohjataan ammatillisen opettajaopiskelijan opiskeluprosessia sekä ammatillisen opettajan uran aikaista kehittymistä..

Lue myös aiemmat blogikirjoituksemme osaamismerkeistä:

https://esignals.haaga-helia.fi/2019/04/11/osaamismerkkeja-merkkeja-arvioidusta-osaamisesta/

https://esignals.haaga-helia.fi/2019/04/16/osaamisia-digisalkussa/