Kehollisuudesta puhutaan aiempaa enemmän, mutta tämä tapahtuu hämmästyttävän usein luentosaleissa, jossa yleisö istuu kuuntelemassa puhetta ”kehon ja liikkeen tärkeydestä” sen sijaan, että lähtisivät yhdessä liikkumaan tilassa. Jään usein kaipaamaan näistä tilaisuuksista konkreettisia kehotekoja.

Aikoinaan suorittamani tanssinopettajan pedagogiset opinnot olivat itselläni lähtölaukaus tutkivaan ja kehittävään työhöni taidepedagogiikan hyödyntämisestä viestinnän opetuksessa. Pasilan myynnin opiskelijoiden kanssa pääsin parin vuoden aikana kokeilemaan kehotietoista myynnin pedagogiikkaa ja Porvoo Campuksella kehitin kurssin Business Ballet for Sales and Service Excellence. Tätä businessbalettia ovat päässeet kokeilemaan myös partnerikoulujen Stendenin ja Hochschule Heilbronnin opiskelijat.

Haaga-Helian Porvoo Campuksella kaksi viimeistä lukukautta ovatkin alkaneet tanssitreenillä kampuksen avarassa ala-aulassa. Ensin koulutusohjelmajohtaja on pitänyt lyhyen esityksen Haaga-Helian ja Porvoo Campuksen oppimisfilosofiasta, ja tämän jälkeen hänen sanomansa on konkretisoitunut kansainvälisen tanssielokuvaohjaaja ja katutanssija Ricky Carranzan vetämässä HipHop-sessiossa: me Haaga-Heliassa uskallamme heittäytyä uuteen ja tuntemattomaan, opimme yhdessä toisiamme kannustavassa ilmapiirissä ja menemme mukavuusalueemme ulkopuolelle.

Kun olen lukukauden päätteeksi arvioinut opiskelijoiden oppimisblogeja, moni on maininnut Ricky Carranzan tanssituokion pedagogisen hyödyn: tanssimisen kautta opiskelijat ymmärsivät, että Haaga-Heliassa ”tehdään toisin ja mennään rohkeasti mukaan uusiin tilanteisiin”.

Mainittu esimerkki on juuri mainitsemani kehoteko; opiskelijoita muistutetaan siitä, että olemme kehollisia olentoja, emme vain kartesiolaisen dualismin tuotteita – ajattelevia päitä.

Mitkä ovat esteitä kehollisuudelle?

Jokainen ymmärtää liikkuvan pedagogiikan hyödyt oppimisen kannalta; tilassa, joka on tupaten täynnä pöytiä ja tuoleja on kuitenkin vaikea liikkua. Mihin tarvitsemme niin massiivisia pöytiä, kun tietokoneet ovat muuttuneet läppäreiksi, tableteiksi ja älypuhelimiksi? Keho on dialogissa ympäristön kanssa, ja ympäristön fyysiset puitteet määräävät pitkälti toiminnan, niin ollen ei ole yhdentekevää, miten oppimistila on suunniteltu.

Suurin este liikkuvalle pedagogiikalle ovat kuitenkin omat asenteemme ja tottumuksemme: länsimaissa mieli koetaan hierarkkisesti kehoa ylemmäksi, eikä moni aikuinen ole ”kotona kehossa”. Opiskelijoiden tanssittaminen teoriaopintojen lomassa saatetaan nähdä taukojumppana, joka vie aikaa varsinaiselta opiskelulta. Taidepedagogiikassa on kuitenkin syvempi dimensio: tanssin kautta pääsemme kosketukseen sekä sisimpäämme että ympäröivän maailmaan kanssa.

Haaga-Helian pedagogiikassa on paljon tiimityötä. Yhdessä tanssiminen luo ryhmään turvallisen ja rennon ilmapiirin. On helpompi tehdä yhteistyötä vaativissa projekteissa, kun on tanssittu ja naurettu yhdessä. Myös liiketalouden ammattikorkeakoulussa tanssilla voi olla rituaalinen funktio opiskeluun orientoitumisessa.

Arjen kehoteot osaksi työtä ja opintoja

Mitkä voisivat olla arjen kehotekoja pedagogiikassa? Ensinnäkin opiskelijoita voi pyytää aktivoimaan silmälihakset näkemään ympäröivää maailmaa: silmässä olevat lihakset ovat kehon nopein lihasryhmä – näe, älä vain katso! Samalla oikenevat myös selkä ja hartiat haitallisesta älypuhelinkyyrystä.

Teemme tunneillani myös paljon kehollisia mind-mappeja. Piirissä käsite muuntuu näppärästi liikkeeksi: post-it-lappujen asemesta voi käyttää kehoa post-it-lappuna. Kauneimmillaan näistä käsitteiden läpikäynneistä syntyy merkityksellisiä koreografioita.

Jos luokassa on matto, fläppitaulun paperin voi levittää lattialle ja ryhmätyön keskustelu voidaan käydä lattiatasossa, jolloin keho joutuu aktiivisesti etsimään hyvää asentoa. Eipä ihmiskeho ole tarkoitettu istumaan tuolilla.

Kaiken tekemisen keskellä on myös muistettava hengittää: hektisessä arjessa hengitys muuttuu helposti läähättäväksi pintahengitykseksi. Opiskelijoita tuleekin ohjeistaa oikean hengitystekniikan löytämiseen. Tämä auttaa samalla esiintymistilanteissa ja voittamaan mahdollisen esiintymiskammon.

Tammikuussa 2019 Porvoo Campuksella syntyi hetken hämmennys, kun aulassa ei ollutkaan tuoleja avajaistilaisuutta varten. Olin pyytänyt järjestäjiä poistamaan ne päästäksemme heti tanssimaan Ricky Carranzan johdolla ilman häiritsevää huonekalujen siirtelyä.  Muiden esiintyjien toivomuksesta, palautimme kuitenkin tuolit paikoilleen ennen tilaisuuden alkua. Entä jos puheita olisikin kuunneltu terveyssuositusten mukaan seisten? Tähän kehotietoiseen ajattelutapaan on vielä pitkä matka maailmassa, jossa istuminen koulunpenkillä on normi. Tarvitsemme päivittäisiä kehotekoja, jotta oppimisesta tulisi kehollisempaa.

Kirjoittaja osallistuu toukokuussa Mariborin yliopistossa järjestettävään Words, Music and Gender konferenssiin esityksellä Being Bandersnatsch: Business Ballet for empowering female business student.