Eeva Haataja tutki äsken julkaistussa väitöskirjassaan katseen merkitystä vuorovaikutuksessa. Kiinnostavasti hän huomasi, että opetuksessa kaksisuuntaista katsevuorovaikutusta tapahtui erityisesti affektiivisen ohjauksen aikana. (Haataja 2021.) Sain tästä kimmokkeen kertoa, mikä merkitys katseella on ollut omassa vuorovaikutusta ja tunteita ryhmäohjaustilanteissa tutkivassa työssäni.

Tekoäly apuna tunnereaktioita tunnistamassa

VALAA (”Vaikuttava ja laadukas ohjaus opettajan työssä”) -hankkeeseen osallistui kolme opettajakoulutuksen opettajaa sekä kunkin ohjaama neljän opettajaopiskelijan vertaisryhmä. Uutuusarvoa tutkimukseen hain Haaga-Helian tunne- ja vuorovaikutuslaboratoriosta. Siellä tekoälyyn pohjautuva algoritmi tunnistaa tietyllä todennäköisyydellä ihmisten tunnereaktioita.

Koska kyseessä oli vahvasti pedagogis-humanistinen ohjauksen vuorovaikutukseen liittyvä tutkimus, myös osallistujien omat tunne-, dialogisuus-, ryhmäidentiteetti- ja reflektiokokemukset olivat tarkastelussa. Näiden kartoittamiseksi hyödynsin sekä videointeja että erityyppisiä kyselyjä.

Ylipäänsä toiseen ihmiseen suuntautuva katse on keskeinen vuorovaikutuksen ja toisen huomioimisen ja mielenkiinnon osoittamisen väline, kun puolestaan katseen välttäminen tai kääntäminen sivuun voi johtaa kokemukseen ulkopuolelle jättämisestä (Wirth ym. 2010).

VALAA-hankkeessa kuvatut videot opettajaopiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa vuorovaikutustilanteista osoittivatkin katseen intensiivisen ja moniulotteisen merkityksen osana vuorovaikutusta.

Mitä tutkimus osoitti katseen ja sen kohdistamisen tehtävistä?

VALAA-hankkeen keskusteluissa osallistujat käyttivät katsetta ensinnäkin osoittamaan eläytymistä ja positiivista asennetta toiseen ihmiseen tai hänen kertomaansa. Katse viestitti esimerkiksi myötätuntoa tai yhteyttä ihmisten välillä. Usein sanallinen ”komppaus” ja positiivinen katse olivat yhtäaikaisia. Kannustamista tai toisen ”komppausta” tapahtui välillä kuitenkin myös pelkän katseen ja siihen yhdistyvän nyökkäyksen muodossa.

Katse toimi myös samanmielisyyden osoittajana. Katseen avulla osallistujat ”kiinnittyivät” paitsi emotionaalisesti, myös mielipiteiden tai tiedon tasolla toisiin osallistujiin. Katsetta käytettiin myös kysymyksenä, odottaen vastausta nimenomaan siltä, johon katse kohdistui. Tämän lisäksi katse esiintyi keinona saada toiset mukaan yhteiseen keskusteluun.

Mielenkiintoinen, uusi havainto oli, että osallistujat käyttivät katsetta myös etsiäkseen vahvistusta omalle näkemykselleen. Eräässä ryhmässä vahvasti vastakkaisten näkökulmien edustajat etsivät katseellaan vahvistusta ohjaajasta oman mielipiteensä tueksi, varsinkin puheenvuorojensa lopussa.

Ohjaajan katse toimi fasilitoinnin välineenä pyrkimällä saamaan kaikkia mukaan keskusteluun. Tämä tapahtui esimerkiksi siten, että ohjaaja liu’utti katsettaan läpi koko ryhmän kysyessään jotakin. Jos joku osallistuja oli ollut pitkään äänessä, ohjaaja kohdisti kysymyksen katseen kera tietylle osallistujalle.

Katseella on vahva rooli dialogisuudessa

VALAA:ssa täytetyissä kyselylomakkeissa toiseksi yleisin osallistujien dialogisuuden kokemuksiin liittyvä teemakategoria oli ”ilmeet ja eleet”, joihin kuuluivat katsekontaktit, toisten kasvot, eleet, ilmeet, kehot, naurahdukset ja nauru yhdessä.

Omat analyysini vahvistivat tätä havaintoa: dialogisuutta ilmennetään ja vahvistetaan vahvasti katseen avulla. Toisaalta katseen avulla voidaan pyrkiä myös vahvistamaan omaa näkökulmaa toisia poissulkien tai osoittamaan yhteyttä nimenomaan niihin, joista muutenkin pidetään. Katse osana vuorovaikutusta on kiehtova teema, jota on syytä tutkia lisää.

Lähteet:

• Haataja, E. 2021. Understanding the role of gaze in momentary teacher-student scaffolding interaction during collaborative problem solving. Doctoral Thesis. Faculty of Educational Sciences: University of Helsinki.
• Wirth, J. H., Sacco, D. F., Hugenberg, K. & Williams, K. D. 2010. Eye Gaze as Relational Eva­luation: Averted Eye Gaze Leads to Feelings of Ostracism and Relational Devaluation. Personality and Social Psychology Bulletin 36 (7), 869 – 882.