”Kieleni rajat ovat maailmani rajat”  

Ludwig Wittgentein (1921)

Käyttämämme kieli sanoina, tekoina, ajatuksina, asenteina ja viestinnän välineenä rajaa maailmaa. Se voi ottaa mukaan, sulkea ulos tai jättää johonkin välille. Se luo yhteyksiä ja kantaa tulevaisuuksia. Erityisopettajankoulutuksessa inklusiivisen kielen osaaminen on merkittävä osa ammattitaitoa. 

Kieleni rajat ovat todellisuuteni rajat 

Minulla on etuoikeus matkustaa Erasmus+-opettajavaihtoon tekemään pohjoismaista yhteistyötä Oslo Metropolitan Universityn erityispedagogiikan osaajien kanssa. Pääsen seuraamaan opetusta ja keskustelemaan erityisopettajaopiskelijoiden kanssa. 

Seuratessani kollegoideni luentoja kiinnitän huomiota siihen, kuinka sanat ’vanskelig’ ja ’ vanske’, jotka suomeksi kääntyisivät ‘hankala tai vaikea, ja ‘hankaluus’, ‘vaikeus’, vilahtelevat toistuvasti puheessa. Oslossa luennot on otsikoitu diagnoosilähtöisesti, ja oppimisen tuen tarpeista puhutaan ”vaikeuksina”. Oppimistilanteet ovat luentoja, joihin kyllä sisältyy opetuskeskusteluja sekä ryhmä- ja paritehtäviä.

Myös nämä pedagogiset perinteet, voimavarojen ja olosuhteiden tuottamat valinnat, ovat kielioppia. Se määrittää yhdessä koettua oppimistodellisuutta sekä ymmärrystä opettajuudesta ja erityisopettajuudesta. Se, mitä erityispedagogiikan osaajan toivotaan tekevän ammatillisessa ympäristössään, välitetään esimerkillä siitä, miten meillä opetetaan ja ohjataan. Teot puhuvat sanoja painokkaammin, ja kehomme muistavat tilat ja tilanteet, jossa oppimaan asetuimme. 

Haaga-Helian ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa olemme harkitusti siirtäneet diagnoosipuheen sivulauseisiin. Tarkoituksellisesti ja johdonmukaisesti välttelemme häiriöistä ja vaikeuksista puhumista ja puhumme erilaisesta tuesta ja vahvuuksista. Silloin myös näkökulma vaihtuu syystä ja oireesta tavoitteeseen ja ratkaisuihin.

Ero on merkittävä, mutta vaatii vuosien harjoittelun, jotta se muuttuu arjen pedagogisiksi teoiksi. 

Kieleni sanat ovat yhteyksieni säikeet 

Kuunneltuani opetusta norjaksi ja luentoa tanskaksi sekä kommunikoituani itse suomenruotsiksi on käsillä kosketeltava pohjoismainen yhteys. Mikä valtava rikkaus on mahdollisuudessa ymmärtää ja kommunikoida kielellä, jonka juuret ovat yhteisessä maaperässä ja kulttuurisessa läheisyydessä! 

Pohjoismainen kieliperheyhtäläisyys on myös inkluusion kieltä. Pohjoismaissa on pyrkimys tuen takaamiseen kaikille ja jokaisen osallisuuteen yhteiskunnassa. Toteutukset tosin vaihtelevat ja onnistuminen on yhtäläisesti haastavaa niin Norjassa kuin Suomessakin. 

Lapsilla ja nuorilla on oma kielensä, oma kasvamisen ja oppimisen kielioppinsa, joka laajenee formaalien koulutusinstituutioiden ulkopuolelle. Se antaa osaamista, jota kasvattajat ja kouluttajat itse eivät milloinkaan saavuta tai voisi kasvaville opettaa.

Samalla tapaa inhimilliseen moninaisuuteen kuuluva henkilö, eli kuka tahansa meistä, kokee, puhuu, ymmärtää ja sanoittaa omaa todellisuuttaan ja elämäänsä aina osittain toisin kuin muut. Jokainen siis osaa kieltä, jota jotkut toiset, me opettajat mukaan lukien, emme ehkä ole aina kyllin innokkaita opettelemaan. 

Pedagoginen kielitaito on välittämistä 

Kouluttaminen ja opettaminen on oman kielitaidon välittämistä toisille. Ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa eräs koulutuksen ydinosa on opiskelijoiden vihkiminen erityispedagogiikan ja tuen kielen saloihin. Sanojen myötä ajattelu muuttuu, ja onnistuneessa pedagogiikassa toivottavasti myös toiminta – merkittävästi.  

Missä määrin meidän kaikkien, kouluttajien ja opettajien erityisesti, olisi tarpeen olla alati valmiita herkistymään jokaisen toisen kielelle? Siten voisimme osaltamme rakentaa maailmaa, jossa kielten moninaisuus olisi vallitseva olotila, ja opetuksen kieli tai vaikkapa suomi yksi monista?  Pedagogiikka – erityispedagogiikka erityisesti – on siis kielitaitoa, kielitietoisuutta ja jatkuvaa uusien kielien tapailua. 

Mistä ei voi vaieta siitä on puhuttava 

Inkluusion kieli on osallisuuden kieltä, jossa sanoilla ja kielen rakenteilla luodaan yhteistä todellisuutta. Inklusiivinen kielenkäyttö ei erittele, syrji, eristä tai osoittele. Inklusiivinen kieli on viestinnän, ajattelun ja tekojen valintoja, joissa puhumme tärkeänä pitämäämme painottaen, toivomaamme tulevaisuutta luoden ja yhdenvertaisuutta rakentaen.

Erityisopettajilla ja erityisopettajankouluttajilla on erityinen vastuu inklusiivisen kielen osaamisen kehittämisestä ja välittämisestä. Kieli muuttuu hitaasti, mutta jokainen kielenkäyttötilanne on mahdollisuus sanoa jotakin uudeksi.