Mikään koulutussysteemi ei ole tehokas, ellei se tue opiskelijoiden, opettajien ja koko oppilaitosyhteisön hyvinvointia ja hyvinvointitaitoja. UNESCOn raportti Making every school a health-promoting school – Implementation Guidance virittää pohtimaan sitä, miten opiskelijoiden hyvinvointia ja hyvinvointitaitoja korkeakouluyhteisössä tuetaan? Jääkö hyvinvointi trendikkääksi korulauseeksi strategiapaperiin ja käytännön työ hyvinvointiasiantuntijoiden harteille?

Hyvinvoinnin erityisasiantuntijatyön lisäksi korkeakoulun hyvinvointityön perustana ovat opetus, ohjaus ja moniammatillinen yhteisö (Ahola, Inkinen & Penttinen 2022). Monet tutkimukset korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista osoittavat, että masennus, ahdistus ja moninainen itsetuhoinen käyttäytyminen ovat lisääntyneet merkittävästi pandemia-aikana. On siis relevanttia, että korkeakoulussa tunnistetaan hyvinvointia ja hyvinvointitaitoja edistävät pedagogiset ratkaisut laajasti.

Hyvinvointia pedagogisilla ratkaisuilla

Hyvinvointipedagogiikka (wellbeing education) tarkoittaa Clarkin (2020) mukaan, että opetus ja ohjaus korkeakoulussa tukevat opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Erityisesti mielen hyvinvoinnin vaikutukset niin oppimistuloksiin ja motivaatioon kuin esimerkiksi pudokkuuden vähentymiseen ovat kiistattomat.

Hyvinvointipedagogiikan ytimessä on mahdollistaa opiskelijalle valmiuksia tunnistaa hyvinvointia kuormittavia tekijöitä ja saada tietoa siitä, milloin, mistä ja miten voi hakea apua. Tämä voi toteutua vaikka yhteisenä keskusteluna opintojakson opiskelutavoista ja käytänteistä. Tuki opintoihin voidaan rakentaa esimerkiksi vertaisoppimisen ja vaihtoehtoisten suoritustapojen kautta.

Hyvinvointia edistää, jos opiskelijat voivat mahdollisimman paljon itse vaikuttaa hyvinvointia edistävän oppimisympäristön visiointiin ja saavuttamiseen. Esimerkiksi yhdessä sovitut vastuullisen ja turvallisemman tilan periaatteet lisäävät osallisuuden kokemusta ja kynnys kertoa opettajalle mahdollisista hyvinvoinnin haasteista madaltuu. Vähemmistöihin itsensä identifioivat henkilöt kokevat tutkimusten mukaan korkeakouluyhteisössä usein toiseutta, ja tämä osaltaan lisää mielen hyvinvoinnin haasteiden määrää. Näin ollen oppimisympäristön sosiaalisessa turvallisuudessa on huomioitava erityisesti vähemmistöihin kuuluvien opiskelijoiden tarpeet.

Hyvinvointia edistävä pedagogiikka näkyy vuorovaikutuksessa myötätunnon osoittamisena ja empatiana. Opettajalta edellytetään taitoa havainnoida tuen tarpeita ja kuunnella opiskelijoiden opiskelukykyä kuormittavia tekijöitä opintojaksolla. Hyvinvointikysymyksiä ei voi enää ulkoistaa erityisasiantuntijoille, vaan ne ovat keskeinen osa pedagogista osaamista.

Tämä on huomioitu myös opettajankoulutuksen kehittämistyössä. Esimerkiksi SOLE-hankkeessa kehitetään opettajaopiskelijoiden hyvinvointipedagogista osaamista myötätuntomentorointiprosessissa. Opettajaopiskelijat fasilitoivat myötätuntoryhmiä, joiden tavoitteena on vahvistaa tutkinto-opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä. Opettajankouluttajat ja hyvinvointiasiantuntijat toimivat prosessissa työnohjaajina.

Hyvinvointipedagogiikka korkeakoulun toimintakulttuurissa

Miten oppilaitos voi varmistaa, että korkeakouluopiskelu tukee opiskelijoiden hyvinvointia eikä pahimmassa tapauksessa heikennä sitä? Sekä opiskelijoiden että henkilökunnan hyvinvoinnin tukemiseksi korkeakoulu tarvitsee hyvinvointistrategian, joka huomioi hyvinvoinnin korkeakoulutoiminnan kaikilla osa-alueilla. Hyvinvointistategisesti korkeakoulun tilaa voidaan arvioida seuraavilla kysymyksillä:

1. Miten varmistetaan, että opetussuunnitelmatyössä, opetuksessa ja ohjauksessa huomioidaan hyvinvointi?
2. Miten varmistetaan, että oppilaitoksen hyvinvointipalvelut ja tukitoimet ovat ajantasaisia ja pystyvät vastaamaan opiskelijoiden sen hetkiseen tarpeeseen?
3. Miten oppilaitoksen johto on sitoutunut kehittämään ja tukemaan hyvinvoivaa toimintakulttuuria?
4. Miten varmistetaan se, että opiskelijoilla on aktiivinen rooli hyvinvoinnin tukemisessa ja hyvinvoivan korkeakouluyhteisön kehittämisessä? (Mentally Healty Univesities 2021.)

Opiskelijan hyvinvointikysymykset palautuvat lopulta opiskelukykyyn. Opiskelukykyä tukeva toimintakulttuuri mahdollistaa sen, että korkeakouluopinnoissa opitaan myös omista voimavaroista ja kehitytään opiskeluvalmiuksissa. Oppimisympäristöt kehittävät työelämässä tarvittavaa vuorovaikutusosaamista ja myötätuntoa huomioida jokaisen ihmisen osallisuuden mahdollisuuksia yhteisöissä. Pedagoginen toiminta tukee hyvinvointia ja hyvinvointitaitoja osana opetussuunnitelmia. Nämä opiskelukyvyn dynaamisen mallin (Kunttu 2006) neljä ulottuvuutta toimivat erinomaisena lähtökohtana opiskelijoiden hyvinvointiin ja opiskelukyvyn vahvistamiseen tähtäävän kehittämistoiminnan arvioinnissa.