Siirry sisältöön
Ei rasismille ei riitä!

Rasismi ei ole vain tahallisia tekoja, henkilöön tai ryhmään suuntautuvaa tietoista syrjintää vaan moniulotteinen systeemi.

Kirjoittajat:

Ruut Kaukinen

lehtori
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 18.03.2020

Oppilaitoksissa sanomme yhteisesti EI rasismille. Nollatoleranssi rasismille jää kuitenkin valitettavan usein sanahelinäksi, jolla perustellaan sitä ei-faktaa, että yhteisöissämme ei ole rasismia. Rasismi ei ole vain tahallisia tekoja, henkilöön tai ryhmään suuntautuvaa tietoista syrjintää vaan moniulotteinen systeemi.

Rasismin systeemisyys kietoutuu yhteiskunnan rakenteisiin ja sitä kautta oppilaitostemme rakenteisiin ja pedagogisiin prosesseihin. Rasismi moniulotteisena systeeminä sisältää ei-valkoisten ihmisten toiseuttamista monesta näkökulmasta. Esimerkiksi opetuksen sisällöt ja näkökulma, josta niitä tarkastellaan, voivat asettaa ei-valkoiset opiskelijat ”toisen” asemaan. Pia Mikanderin (2016) tutkimus osoittaa, että vaikka räikeistä rasistisista kuvista ja sanoista opetusmateriaalissa on päästy, näkyy länsimaisuutta ihannoiva valkonormatiivisuus edelleen vahvana.  Valkonormatiivisuus jättää huomioimatta, että joillakin aloilla iso osa opiskelijoista voi olla ei-valkoisia (Juva 2019).

Perinteisesti oppilaitoksissamme on tavoiteltu ”erilaisuuden hyväksymistä” ja ”monikultturisuutta” järjestämällä niin sanottuja kansainvälisyyspäiviä ja kampanjoita, joissa tutustutaan vieraisiin kulttuureihin ja tapoihin. Tämän kaltainen monikulttuurisuusajattelu ja sen toteuttaminen oppilaitoksissa voi kääntyä helposti aidon yhdenvertaisuuden pyrkimystä vastaan ja pikemminkin vahvistaa olemassa olevia ennakkoluuloja ja oletuksia siitä, millaisia ”tiettyyn ryhmään tai tietystä maasta tulevat” ihmiset ovat. Kriittisessä monikulttuurisuuspedagogiikassa kyseenalaistetaankin esimerkiksi eri kulttuureja eksotisoivat teemapäivät tai pedagogiset käytänteet, joissa ehkä tahattomastikin jätetään huomioimatta ihmisen ominaisuudet ja identiteetti toteamalla kauniisti, miten ”kaikki olemme ihmisiä eikä ihonvärillä tai taustalla ole mitään merkitystä”.

Fakta on, että oppilaitosyhteisöissämme on rasismia ja syrjiviä toimintatapoja. Tämä ilmenee yhdenvertaisuusselvityksissä (esim. THL:n kouluterveyskysely 2019) sekä opiskelijoiden että henkilökunnan kokemuksina oppilaitoksen arjessa. Suomessa on vähitellen myös yhä enemmän tutkimuksia, jotka todentavat rasismin eri ilmenemismuotoja koulumaailmassa. Esimerkiksi Tuuli Kurki (2019) toteaa tutkimuksensa perusteella, että suomalaisissa oppilaitoksissa tehdään paljon kategorisointia, eli esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita ohjataan tietyille aloille, kuten lähihoitajiksi. Monet ammatillisten oppilaitosten eri ammattialojen opettajat yhtyvät Kurjen (2019) väitteeseen, että ohjaus ammattialoille on sukupuolittavaa ja ei-valkoisia kategorisoivaa.

Antirasismi on tekoja

Riittääkö siis, kun sanomme EI rasismille? Tämä on hyvä alku, mutta ei riittävä lopputulos. Luulot pois! Yhdessä olemisen taitoa ammatillisella toisella asteella -hankkeessa tarkastellaan kriittisen pedagogiikan tulokulmasta opettajan antirasistista työotetta. Antirasismi on tekoja. Se on aktiivista yhdenvertaisuuden edistämistä, jota oppilaitoksilta edellyttää yhdenvertaisuuslaki (2014) ja vuodesta 2017 velvoittavana toimenpiteenä oppilaitoksen yhdenvertaisuussuunnitelma.

Toiminnallinen yhdenvertaisuussuunnitelma sisältää parhaimmillaan mahdollisuuden aidosti selvittää oppilaitoksen yhdenvertaisuuden tilaa. Millaisen opiskelijan näkökulmasta oppilaitoksen toimintakulttuuri on rakentunut? Millaisia esteitä opiskelijan osallistumiselle voi oppilaitoksessa olla? Miten ei-valkoisia opiskelijoita ohjataan ja miten suhtaudutaan syrjivään puheeseen ja toimintaan oppilaitoksen arjessa? Yhdenvertaisuussuunnitelma tuottaa antirasistista pedagogiikkaa, jos se ei tyydy toteamaan, että oppilaitoksemme on syrjinnästä ja rasismista vapaa vaan sisältää toimenpiteitä, joiden avulla syrjinnälle alttiina olevat opiskelijat voivat kokea oppilaitoksessa fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja pedagogista turvallisuutta.

Curling-pedagogiikkaa vai Baklava-pedagogiikkaa?

Turvallisuuden kokemukset liittyvät vahvasti kokemukseen osallisuudesta. Osallisuuden kokemukseen vaikuttaa opiskelijan kokemus siitä, että

  1.  oppilaitoksen rakenteet ja pedagogiset prosessit mahdollistavat hänen oppimisensa ja jäsenyytensä yhteisössä
  2. jaetut identiteetit ja itsemäärittelyn oikeus huomioidaan ja niitä arvostetaan sekä
  3. subjektin roolia omassa oppimisprosessissa ja oppilaitoksen muussa toiminnassa vahvistetaan.

Osallisuuden ja sen tuoman valtaistumisen lisäksi kriittisen monikulttuurisuuspedagogiikan kehittäjä James Banks (2016) korostaa yhdenvertaisuuden edistämisessä opetuksen sisällön integrointia.  Luulot pois! -hankkeen työskentelyssä ravintola- ja cateringalan opettajat lanseerasivat Baklava-pedagogiikan pohtiessaan, onko todella tarkoituksenmukaista, että ”etnisiä ruokia” valmistetaan erityiskursseilla. Tämä esimerkiksi herättää ajattelemaan, kuinka paljon opetussisällöt valikoituvat valtakulttuurin ja länsimaisuuden ehdoilla. Banks (2016) haastaa myös kyseenalaistamaan, kenen näkökulmasta tietoa ohjataan tarkastelemaan. On tärkeää, että opettaja tiedostaa, miten esimerkiksi hänen omat kulttuuriset oletukset ja viitekehykset vaikuttavat tiedon esittämiseen.

Kriittisessä monikulttuurisuuspedagogiikassa puhutaan oikeudenmukaisuudesta, mikä toteutuu, kun pedagogisissa ratkaisuissa huomioidaan esimerkiksi tarvittavat mukautukset (Banks 2016.) Kuten olemme ammatillisten opettajien täydennyskoulutuksessa yhdessä todenneet, tämä ei merkitse sitä, että asiat tehdään tuen tarpeessa olevalle opiskelijalle ”curling-pedagogiikalla” eteen vaan tarjoillaan pedagogisia vaihtoehtoja, joiden kautta hänen on mahdollista menestyä opinnoissaan. Oikeudenmukainen pedagogiikka punnitaan vaikkapa siinä, kuinka paljon ensikielenään muuta kuin suomea puhuvien opiskelijoiden on mahdollista käyttää omaa kieltään ja omankielisiä lähteitä opiskelussaan.

Ei rasismille -asenne ja sen mukainen toiminta voi parhaimmillaan pysäyttää rasistisia toimia, mutta se pysäyttää myös dialogin. Antirasistinen työote taas mahdollistaa vallitsevan tilan kriittisen tarkastelun ja yhdenvertaisuuden edistämisen yhteisessä dialogissa. Ensimmäisenä askeleena on tunnistaa ja tunnustaa yhdenvertaisuutta estävät ennakkoluulot ja oletukset, jotka ovat osa rodullistamisen prosessia ja rasismin ilmenemistä. Rasismilla on merkittäviä vaikutuksia opiskelijan osallisuuden kokemukseen, turvallisuuteen ja sitä kautta mielen hyvinvointiin. Tätä näkökulmaa tarkastellaan blogisarjan toisessa osassa.

Aineistot

Banks, J.A. (2016). Cultural Diversity and Education: Foundations, Curriculum, and Teaching. 6th Edition. Taylor&Francis.

Juva, I. (2019). Who can be ‘normal’? Constructions of normality and processes of exclusion in two Finnish comprehensive schools. University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences. Helsingin yliopisto

Mikander, Pia, Kralovec, E., Layne, H., Liu, H., Orozco, R., & Paavola, H. (2017). Constructing Norms and Silences on Power Issues Related to Diversities Displayed in School Spaces: Analysis of Schools in Finland and the United States. Teoksessa T. Itkonen, & F. Dervin (toim.), Silent partners in multicultural education (Sivut 51-76). (Research in Multicultural Education and International Perspectives). Charlotte, NC: INFORMATION AGE PUBLISHING, INC.

Kouluterveyskyselyn 2019 tulokset

Luulot pois! Yhdessä elämisen taitoa ammatillisella toisella asteella.

Yhdenvertaisuuslaki 2014.