Opintojakson arviointi on opiskelijan näkökulmasta pahimmillaan vain numeerinen tulos, joka näkyy opintorekisterin suorituksena. Tällainen tulos kertoo lähinnä sen, millä tasolla opiskelija on osaamistavoitteiden arviointikriteerien mukaisesti suoriutunut eli miten osaamista on mitattu. Kovinkaan paljon sellaista informaatiota tai palautetta opiskelijan suuntaan se ei kuitenkaan anna, mikä auttaisi kehittämään omaa osaamista eteenpäin sekä tukemaan jatkuvaa oppimista.

Suoriutumista vai oman osaamisen reflektoivaa kehittämistä

Parhaillaan arviointi taas tekee opiskelijan osaamista näkyväksi, kannustaa ja motivoi kehittämään omaa osaamista ja haastaa reflektoimaan kehittymistä.

Osaaminen itsessään on pitkälti toimintana konkretisoituvaa opitun soveltamista, jossa tietoa viedään käytäntöön. Osaamista arvioidessa tuskin päästään kiitettäviin arviointeihin tilanteissa, jossa jäädään ymmärtämisen tasolle. Osaamista pääseekin parhaiten todentamaan prosesseissa, joissa opiskelija esimerkiksi suunnittelee, toteuttaa, arvioi tai kehittää, kokeilee ja soveltaa.

Osaamisen kehittymisen näkökulmasta onkin tärkeää, että opiskelija tietää mitä tulisi oppia, miten sen voi oppia ja miten arvioida omaa kehittymistään. Jotta tämä mahdollistuisi, opettajalla onkin tärkeä rooli avata näitä opiskelijan suuntaan ja auttaa opiskelijaa kiinnittymään oppimisprosessiin.

Osaamisen kehittyminen on tavoitteellinen prosessi

Jotta opiskelija voi tietää, mitä hänen tulisi oppia, on tärkeää, että opintojaksojen osaamistavoitteet ovat sanoitettu mahdollisimman selkeästi. Osaamisen arvioinnin kriteerien tulisi olla progressiiviset ja huomioida taustallaan esimerkiksi Bloomin taksonomia (Armstrong 2010).

Osaamistavoitteiden tulisi kumuloitua siten, että tavoitteet ovat haastavampia opintojen edetessä. Tähän on vaikea päästä käsiksi, jos opetussuunnitelmaa kehitetään opintojakso- ja sisältölähtöisesti eikä osaamisen lähtökohdista käsin. Tämä vaatii myös yhteistä ymmärrystä opetussuunnitelman toteuttamisesta, jotta osaamisen kehittymisestä muodostuu mahdollisemman eheä prosessi.

Se, miten osaamistavoitteiden suunnassa voi kehittyä, vaatii mielekkäiden oppimisympäristöjen- ja tehtävien sekä oppimisprosessien suunnittelua. Opiskelijalle tulee pystyä avaamaan mahdollisimman selkeästi, mitä häneltä odotetaan ja haastaa samalla oman osaamisen reflektointiin suhteessa vaadittuihin osaamistavoitteisiin.

Varmasti selkeintä on, jos opiskelija ja opettaja yhdessä avaavat, mitä tavoitellaan. Yhteisesti jaettu ymmärrys siitä, mitä arvostetaan, lisää yhteistyötä, sitoutumista ja turvallisuutta. Tämä vaatii luottamusta ja samalla avointa mahdollisuutta esittää kysymyksiä sekä tarkennuksia matkan varrella, koska todennäköisesti ymmärrys oppimisprosessista elää sen eri vaiheissa.

Hyvänä tukena tässä on formaali arviointi, joka on parhaimmillaan läpinäkyvää siinä mielessä, että opiskelija saa informaatiota omasta kehittymisestään ennen summatiivista arviointia.

Feedback vai sittenkin feedforward?

Opintojaksojen arviointi vaatii aina summatiivista arviointia, jossa otetaan askel taaksepäin ja katsotaan, mitä on yhdessä rakennettu ja miten mukaan tarttunutta osaamista voi jatkossa hyödyntää. Summatiivinen arviointi antaa myös opettajalle tietoa sekä oppimisen ohjauksesta että opintojakson onnistumisesta.

Parhaimmillaan arviointiprosessi on kuitenkin jo matkan varrella auttanut opiskelijaa hahmottamaan oman osaamisen kehittymistä ja summatiivinen arviointi on näin ollen palaute opintojaksosta. Tätä palautetta (feedback) oleellisempaa on kuitenkin informaatio, joka auttaa sekä opiskelijaa että opettajaa kehittymään tulevaisuudessa (feedforward).

Lähde:

Armstrong, P. 2010. Bloom’s Taxonomy. Vanderbilt University Center for Teaching.

Kuva: www.shutterstock.com