Yksi ammatillisen opettajankoulutuksen keskeisiä tavoitteita on kehittää arviointiosaamista, sillä osaamiskriteereihin pohjautuva arviointi on opettajan työn avainkompetensseja.

Valmistuvat opettajat työskentelevät monentyyppisissä organisaatioissa, minkä vuoksi arviointiosaamista on kehitettävä eri kontekstien erot ymmärtäen. ”Oppimateriaalia” ei hevin löydy, koska osaamisperustaisten opetussuunnitelmien arviointi elää tavoitteiden kanssa.

Ammatillisen opettajan kehittymisohjelmassa opitaan verkostoissa ja monialaisissa vertaisryhmissä. Haaga-Helian opettajaopintojen Helsingin ryhmä sai marraskuussa 2021 tehtäväksi pohtia kysymyksiä ammatillisen toisen asteen asiantuntijoista koostuvalle paneelille. Opiskelijan polulla arvioinnin konteksteja on useita ja opetussuunnitelmien kehittäminen vastauksena työelämän odotuksiin lisää haasteita.

Kati Grundström Stadin ammattiopistosta, Satu Nygård Careeriasta sekä Karoliina Kemppainen Perho liiketalousopistosta antoivat tilanteesta asiantuntevan ja realistisen kuvan. Viimemainittu avaa alla paneelin pääteemoja.

Arvioinnin monet kontekstit

Ammatilliset tutkinnon osat arvioidaan yleensä näyttöinä työelämäjaksoilla, joten osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien läpikäyminen opiskelijan kanssa prosessin aluksi on tärkeää. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä vapaus tehdä yksilöllisiä valintoja työelämäjakson toteutuksessa on kasvanut.

Osaamisen näyttäminen ei ole enää aikaan sidottua ja toteutustavoissa on alakohtaisia eroja. Jos opiskelijalla on jo työpaikka alalla, työnantajan kanssa laaditaan oppisopimus ja osaamista täydennetään koulun tarjoamassa opetuksessa ja näytöissä siellä.

Arvioinnin luotettavuudesta saatiin kiperimmät kysymykset

Ohjaavalla opettajalla on tasapuolisuuden näkökulmasta oltava riittävä ymmärrys siitä, miten näytön kriteerit voidaan työelämässä saavuttaa ja miten niitä voi täydentää oppilaitoksessa. Esimerkiksi kiitettävän tason kriteerien termit ” itsenäisesti” ja ”haastavissa tilanteissa” ovat subjektiivisia, samoin tyydyttävän tason kriteeri ”ohjattuna”. Kuinka paljon opiskelijaa voidaan ohjata ja avustaa, jotta alimman hyväksytyn tason kriteeri täyttyy? Sekä tavoitteiden että kriteerien tulee olla realistisia.

Ammattitaitoisten ohjaavien opettajien lisäksi luotettavuutta edistää työpaikkaohjaajan riittävä osaaminen, mihin on tarjolla myös koulutusta esimerkiksi Perho Liiketalousopistossa.

Työpaikkajakson alussa on tärkeää käydä opiskelijan, työpaikkaohjaajan ja ohjaavan opettajan keskustelu: miten näytön arviointikriteerit ja työelämäjakson tehtävät linkittyvät kyseisessä työpaikassa? Mitä kriteerit käytännössä tarkoittavat?

Ammattiosaamisen arviointi työelämässä on panelistien näkemyksen mukaan erinomainen tapa arvioida osaamista tulevassa toimintaympäristössä eli aidoissa tilanteissa, työskennellen oikeiden sidosryhmien kanssa autenttisessa työyhteisössä.

Yhteistyö vakiintuneiden työelämäkumppanien kanssa edistää osaltaan tasavertaisuutta. Oppilaitosprojekteja tai näyttöjä voidaan arvioida myös harrastuksien yhteydessä, mikä edellyttää usein kollegoiden yhteistyötä. Arvioinnin luotettavuutta lisäävät itsearviointi ja oppilaitosnäytöissä vertaisarviointi.

Opettajaopiskelijat saivat käytännön vinkkejä esimerkiksi verkkokurssien arvioinnista ja sen varmistamisesta, etteivät toiset henkilöt tee opiskelijan tehtäviä. Vaikka täydellistä läpinäkyvyyttä on vaikeaa saavuttaa, asiaan voi vaikuttaa esimerkiksi pyytämällä tehtävien palautusta äänitiedostona tai videona. Loppukokeen tekeminen koululla tai kokeen videovalvonta on myös hyvä keino. Ammatillisten tutkinnon osien osaamisen arviointi tapahtuu aina näytöissä, ja työpaikoilla ei voi kukaan työtehtäviä toisen puolesta tehdä.

Kehittämistarpeita riittää jatkossakin

Opettajaopiskelijat olivat kiinnostuneita arvioinnin kehittämistarpeista. Niissä panelistien mukaan opetussuunnitelmien (ops) merkitys on keskeinen. Ops-kehittämisessä olisi huomioitava arviointikriteerien realistisuus ja selkeys. Ammattitaitovaatimuksissa ei saisi olla liikaa tulkinnanvaraisuutta tai tilaa subjektiivisille käsityksille. Kriteereitä tulee tarkastella työelämän tarpeiden näkökulmasta, mutta muistaen arkielämän realiteetit.

Esimerkkinä annettakoon merkonomin tutkintoon kuuluva osakriteeri ”Opiskelija osallistuu talous- ja rahoitussuunnitelman laatimiseen”. Se on perustutkintoa suorittavan opiskelijan ammattitaitovaatimuksissa haasteellinen, sillä tutkinnon osa on pakollinen, mutta kyseisiä työtehtäviä tekee yleensä yrityksen johto.

Arviointi on kannustavaa ja tasavertaista, kun näyttöjen kriteerit ovat selkeitä, aidosti saavutettavissa ja realistisia. Kehitettävää vielä riittää! Opettajaopiskelijoiden ammatillisen toisen asteen kokemukset antoivat paljon aineksia arviointiosaamisen kehittämiseen myös korkea-asteella toimiville tai siihen tähtääville.