Siirry sisältöön
Pedagogiikka
Aito kiinnostus on avain muutokseen – opettajankin työssä

Opettajan oma kiinnostus saattaa olla paras pedagoginen ratkaisu, sillä aitoa innostus saa flow’n tarttumaan myös muihin. Pohtimalla omia kiinnostuksenkohteitaan voi vaikuttaa myös omaan työnkuvaansa.

Kirjoittajat:

Eeva Särkilahti

lehtori
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 15.03.2023

Haaga-Helian opettajille tarjottiin virkistäytymishetki marraskuun pimeyden keskelle. Työelämäprofessori Lauri Järvilehto Aalto-yliopistosta kutsuttiin puhumaan aiheesta oppiminen ja opettaminen muuttuvassa maailmassa.

Rahoitus tilaisuudelle saatiin Helia-säätiöltä (ent. HSO-säätiö), ohjeistuksena Liiketoiminnan palveluratkaisujen ja kielten uudenlaisen koulutuksen kehittäminen sekä henkilöstön osaamisen tukeminen.

Sisäinen motivaatio ohjaajana

Järvilehto jakoi esityksensä neljään teemaan: Opettajuuden maailman muuttumisen juurisyyt, jatkuva oppiminen ja sen tuominen osaksi arkipäivää, oppimisen ja uudistamisen eri näkökulmat sekä viimeisenä yksilöllisten kiinnostusten kohteiden tuominen mukaan muutokseen.

Järvilehto totesi, että kykymme ennakoida asioita ja muutosta on heikko. Tieto ja oivallukset leviävät koko ajan nopeammin ja laajemmalle ja niitä on myös koko ajan enemmän.

Kysymys onkin Järvilehdon mukaan siitä, miten päivitämme omaa osaamistamme ja mukaudumme uusiin tilanteisiin. Tässä keskeisessä roolissa on sisäinen motivaatio eli asioiden tekeminen siksi, että haluamme tehdä niitä.

Järvilehto pohti myös sisäisen motivaation suhdetta itseohjautuvuuteen. Tässä hän viittasi Edward Decin ja Richard Ryanin teoriaan (self-determination theory, suomeksi itseohjautuvuus-, itsemääräämis- tai itsemääräytymisteoria).

Tämän teorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, jotka ovat tarpeen ideaalisen kehityksen ja hyvinvoinnin näkökulmista. Näitä ovat omaehtoisuus, kykenevyys ja yhteisöllisyys. Teorian mukaan nämä selittävät ihmisen kokemista myönteisistä tunteista ja tyytyväisyydestä elämäänsä ison osan.

Järvilehto tulkitsi ja nosti tähän teoriaan liittyen esiin useita työhön liittyviä näkökulmia, joista ensimmäinen on vapaus siihen, että voimme vaikuttaa työhömme (omaehtoisuus) ja toinen on kykenevyys, eli se, että saamme asioita aikaiseksi tavoitteellisesti.

Kolmantena tekijänä hän nosti esiin vastuun. Opetus- ja koulutusmaailmassa on keskeistä ymmärtää, että vapautta pitää osata myös rajata paremman lopputulosten saamiseksi.
Neljäs keskeinen tekijä Järvilehdon tulkinnassa on yhteenkuuluvuus (yhteisöllisyys), joka tuo meille psykologista turvaa ja viides hyväntekemisen tarve muille.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa oppimisen ja opettamisen kannalta?

Järvilehdon mukaan oppimiseen tarvitaan 1) altistus eli substanssi ja 2) kiinnostus (yksilöllisellä tasolla). Koska me emme opettajina kykene voittamaan vaikka sosiaalista mediaa tai vaikka Netflixiä, meidän tulisi pitää kiinni siitä, mikä toimii nyt, mutta tuoda mukaan silti myös uusia kokeiluja.

Niinpä se, mikä sinua kiinnostaa yksilönä, saattaa paras pedagoginen ratkaisu, sillä opettajan aitoa innostus asiaan saa flow’n myös tarttumaan muihin. Tämä on kiinnostava ja yksinkertaisuudessaan hieno ajatus. Ja toteutuu tietysti ennen kaikkea kasvokkain tapahtuvissa opetustilanteissa.

Ajatus nivoutuu myös suoraan jatkuvaan oppimiseen ja Järvilehdon nimeämiin mikromuutoksiin. Miettimällä, mikä on kiinnostavaa juuri sinulle, voit kenties tehdä muutoksia myös työnkuvaasi.

Kun Haaga-Helian AMK-koulutusten uudistamisen myötä kurssipalettimmekin on mennyt osittain uusiksi, meillä on myös mahdollisuus miettiä uusia asioita. Olisiko osaamisessamme jotain sellaista, jota ei vielä hyödynnetä, ja jota voisi miettiä osaksi omaa työnkuvaansa?

Tähän välineeksi Järvilehto suositteli ns. kutsumuskartta-harjoitusta. Siinä tavoitteena on listata allekkain kymmenen itselle tärkeää, kiinnostavaa ja mielekästä asiaa, ja sitten pisteyttämällä ne yhdestä kolmeen.

Kolmosen saavat ne asiat, joita elämässäsi jo on, ja joita saat jo tehdä. Kakkosen saavat ne asiat, joita tekisit mielelläsi enemmän, jos aika tai raha vain riittäisi. Ja ykkösen ne asiat, joita et pääse juuri nyt tekemään tarpeeksi. Tavoitteena on sitten miettiä, miten saisi elämäänsä lisää ykkösiä ja kakkosia.

Oman asiantuntijuutensa kehittämisen ja työn mielekkyyden näkökulmista harjoitusta voi viedä käytäntöön ottamalla kerrallaan yhden ykkösen ja pyrkimällä sitten muokkaamaan työtään tähän suuntaan.

Kokeilin tätä harjoitusta, ja sainkin heti kehityskeskustelussa vieyä eteenpäin asioita, joiden tekemisen kokisin mielekkääksi osaksi työnkuvaani tulevaisuudessa. Suosittelen!

Luento antoi paljon ajattelemisen aihetta opettajan arvostukseen, omaan asiantuntijuuteen sekä oman oppimisen, osaamisen ja kiinnostusten kehittämiseen ja sanoittamiseen liittyen.

Lähteet

Järvilehto, L (2022). Luento Haaga-Heliassa 21.11.2022.

Deci, E. L., & Ryan, R. M. (2012). Self-determination theory. In P. A. M. Van Lange, A. W. Kruglanski, & E. T. Higgins (Eds.), Handbook of theories of social psychology (pp. 416–436). Sage Publications Ltd. Saatavilla: https://doi.org/10.4135/9781446249215.n21