”…intiaanit, joita olen aina rakastanut, tietävät,
että tuleva on takana ja mennyt edessä,
sillä mennyt näkyy
silmiemme edessä selvänä kuin maisema,
ja tulevaisuus pysyy piilossa
kuin niskaan hönkivä tuuli.” (Saari 2023)

Kesän korvalla voi palata runouteen. Runoilija Rami Saari kirjoittaa runossaan ”Helsinki tammikuussa” motoksi ottamani rivit. Saari on hebreaksi kirjoittava Israelin, Argentiinan ja Suomen kansalainen. Siis upea moneus, kuten on runoutensa. Moneus ovat myös Amerikan alkuperäiskansat.

Saarelta ottamani lainaus kääntää aikakäsitykseni hyvin konkreettisin kielellisin liikkein nurinniskoin. Se tekee sen hellästi, mutta varmasti, loogisesti, mutta rakastaen. Näin saan lisää kestoa, ja voin rauhoittua ottamaan sen vastaan.

Lomalle

Kun aloitan loman, kiire saa loppua. Niskaan hönkivä tuuli on niskaan hönkivä tuuli. Käännän vieläkin enemmän katsetta sinne, minkä voin nähdä.

Minulla ei ole silmiä niskassa. Mennyt on siis edessä kuin vehreä, suvinen sunnuntaiaamu. Nyt ei ole tulevan tekemisen tarvetta, en kuule suurten muutosten kutsuvan.

Laitanpa laitteet narikkaan. Digitalisaatio, aikaan ja paikkaan sitomaton oppiminen, ovat vain sketsi joltakin menneeltä ajalta. Olen tässä ja nyt, maadoitettuna kuin sähköturvan takuuhenkilö, kesätukka monenlaisena.

Lihani on tässä ja se tulee tuolta, minua vastaan. Se on maisemassa. Ei se tiedä, minne on menossa. Takaperin en kävele. Laitetaan siis grilli tulelle. Katsotaan eteenpäin menneeseen ja pidennetään pitkää lomaa.

Työ

Älä toki ymmärrä väärin, minähän rakastan myös työssä olemista ja työn tekemistä. Työ on tärkeätä, siinä on merkityksiä, joille monet muut elämän merkitykset rakentuvat. Ja päinvastoin, elämän monet muut merkitykset rakentavat työn merkityksiä.

Silti rohkenen sanoa, että aikakäsityksen kääntäminen nurinniskoin on lomahenkeä ja voi pidentää lomaa. Loman pidentäminen tällä tavoin on perustuslaillinen oikeuteni.

Ehkä työssä voisin toimia samoin: voisin kokeilla jonkin Amerikan alkuperäiskansan tavoin menneen asettamista eteen ja tulevan taakse. Voisin lopettaa tulevan kuvittelun ja tutkia enemmän sen ehtoja ja mahdollisuuksia, niitä, jotka ovat maisemassa ja siten menneessä. Ehkä näin voisin hidastaa sitä, minkä kuvittelen tavattoman nopeaksi, voisin hidastaa muutoksen muutosta?

En toki ole fatalisti. Uskon kyllä, että tulevaisuuttakin on syytä tutkia. Ja on syytä luoda skenaarioita, ennustuksia ja muita linnunmaksahommia. Mutta ajan aboriginaalina näen paremmin mennyttä kuin sitä, mikä on tulevaa. Jos joku itsessään muuta uskoo, kaikin mokomin.

Ratkaisuseisaus

Ja näin: nyt pysähtyy ratkaisukeskeisyyteni. Tämä ei tarkoita paluuta ongelmien kaiveluun. Tämä tarkoittaa ajan kääntämistä vinksinvonksin, asettumista sen liikkeisiin, kun tuleva menee koko ajan taakse ja mennyt on edessä.

Kun aika kääntyy vinksinvonksin, löytyy loman kesto, pidennykset, hiuksiin tai kynsiin, päiviin tai iltoihin. Valoisiin öihin.

Suomen kesä kääntää vuorokauden ja valon nurin. Miksi emme siis lomalla kääntäisi aikaa vinksinvonksin?

Ihanan kesän toivotus ajassa, tuulessa ja maisemassa oleville!