“Aika ajattelee itse. Ja mikä on ajan alla, se kypsyy pois ajasta heti kun se tajuaa, että sen aika on tulossa.” (Risto Ahti 2012)

Koulutus ajassa

Koulutusorganisaatiot ovat ajassa ja ajasta eläviä. On helppo tunnistaa koulutusorganisaatioiden suhde ympäröiviin maailmoihin ja siten jatkuvan muutoksen tarve, eläminen ajassa. Toisaalta on helppo tunnistaa oppijoiden alut, keskikohdat ja loput koulutusorganisaation asiakkaina ja ihmisinä. Jokainen oppija on oppija ajallisesti, tulossa jostakin, tässä kanssamme ja taas menossa jonnekin.

Lukukaudet, lukuvuodet, vuodenkierto seuraavat koulutusorganisaatioissa toisiaan kuin maatyössä ikään. Eräällä tavalla koulutusorganisaatioiden suhde aikaan on culturaa, kulttuurin viljelemistä ja edistämistä, ajankulussa.

Formaali ja informaali aika

Ajasta ei voi irrottautua. Ei ole ajasta vapaata oppimista. Se määrittelee isosti kaikkea ja varsinkin formaalia oppimista. Tyypillisesti ajattelemme, mitä missäkin vaiheessa aikajatkumoa kuuluisi osata. Alussa ei oikein mitään ja lopussa pitäisi olla valmis ja häipyä toisaalle. Ja se, mitä tapahtuu alun ja lopun välissä, on tarkkaan jaksotettua. Aika on hyvin formaalia.

Toisaalta ihmisten oppimisen kaikkiallisuus on tunnistettu tosiasia. Ihmiset oppivat myös ajan epämääräisyydessä, siellä täällä, silloin tällöin, ties milloin, ilman ennen-jälkeen-jatkumoita jopa.

Oppimisen aika on paljon enemmän kuin formaali aika. Siksi koulun aika on myös muuta kuin formaalia aikaa. Esimerkiksi osaamisen tunnistamiset ja tunnustamiset, oppimissuunnitelmien rakentamiset, urapohdinnat ja ammatillisen koulutuksen upeat keksinnöt kytkeytyvät käsityksiin ajasta. Ne tuovat aina menneisyyden ja tulevaisuuden oppimisen nykyisyyteen.

Erilaiset kestot eri ihmisillä

Oppimisen aika ei ole tarkasti määriteltävissä, se vaatii toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Kun ihminen tulee koulutusorganisaatioon opiskelijaksi, hän kantaa mukanaan omaa aikaansa. Oppijoina ihmisillä on aina erilaisia kestoja. “Kesto” tarkoittaa sitä, millaisia aikajänteitä muistimme ja siten merkityksiä tuottava mielemme kantaa.

Meillä voi olla esimerkiksi pitkiä, keskipitkiä ja lyhyitä kestoja seuraten ranskalaista historioitsija Braudelia. Oppijalla nämä voivat olla vuosia, kuukausia tai viikkoja. Näiden kestojen vuoksi ymmärryksemme ovat kovin erilaisia. Siksi ammatillisessa koulutuksessa tutkinnon suorittamiseen käytetty aika sopii varsin huonosti oppimisen laadun mittariksi. Oppimiseen käytetty tai kulutettu aika ei kerro oppijalle kertyneestä henkilökohtaisesta osaamisesta. Sen sijaan hankittu taito ja omaksuttu tieto kertovat.

Yksinkertaisimmillaan kestojen tutkiminen tarkoittaa henkilökohtaistamista. Jokaisen oppijan kanssa luodaan hänen ajastaan, hänen kestoistaan kumpuava osaamisprofiili. Samalla luodaan tulevaisuuteen suuntaava osaamisen kehittämisen polku. Osaamisen kehittämisen polun kesto voi olla monenlainen.

Ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulutuksen perustalla oleva osaamisajattelu on suhteen rakentamista aikaan. Osaamisperustaisuus on yrittänyt luoda suhteellista aikakäsitystä, joka ei ole jokaiselle sama. Se on siis yritys elää oppimisen luonnollisessa ajassa. Tiukat, valmiiksi ennalta sidotut aikajänteet, oppimisen kaksi-, kolme- tai viisivuotissuunnitelmat eivät tätä noudata.

Ajan henkilökohtaistaminen on yritys ottaa erilaiset oppimisen kestot vakavasti. Miten tässä onnistutaan riippuu siitä, miten taitavasti osaamme kohdentaa resurssit ja valita tutkimisen kohteet jo ajasta pois kypsyneenä ja kehittämisen tarpeet edelleen ajassa kypsyvinä.