Järjestimme kollegani Kimmo Mäen kanssa Pedagogisen johtamisen kurssin. Viimeisessä opiskelijatapaamisessa tutkimme opiskelijoidemme kanssa heidän kehittämistehtäviään. Jokainen kurssin suorittaja oli tutustunut pedagogisen johtamisen teoriaan ja tehnyt jossakin käytännön työkontekstissa pedagogiseen johtamiseen kytkeytyvän kehittämistehtävän tai sen suunnitelman.

Kehittämistehtävien esittelyitä kuunnellessa alkoi muodostua kuva siitä, mistä jokaisen pedagogisesta johtamisesta innostuneen pitäisi olla kiinnostunut. Seuraava näkökulmien lista kiteytyi aivoissani. Ei kymmenen käskyä, vaan 11 toivetta. Listan alkusyynä ovat opiskelijoidemme esitykset. Kun olemme erinomaisten opiskelijoidemme kanssa avoimesti liikkeellä, aina syntyy uutta. Kiitos opiskelijoille!

Osaamisen ja oppimisen sanoittaminen

Koska pedagogiikalla on jotakin tekemistä osaamisten kehittymisen kanssa, osaamisia täytyy sanoittaa. Osaamiset ovat monissa – elleivät kaikissa – töissä merkityksinä. Ja oppiminen on aina merkitysten muutosten kanssa painimista; oppiminen tapahtuu merkityksissä yksilöissä ja ryhmien välisissä suhteissa. Pedagogisen johtajan on siis oltava kiinnostunut sanoista, merkitysten yhdessä tuottamisesta, merkitysten muutosten tutkimisesta. Ehkä osaamisesta pitäisikin aina tehdä laulu?

Lähikehityksen vyöhyke

Jokainen oppija on aina omalla lähikehityksensä vyöhykkeellä. Siis: muutoksissa kaikki ei ole kaikille aina mahdollista. Pedagogisen johtajan on oltava kiinnostunut oppimisen henkilökohtaistamisesta. On oltava kiinnostunut jokaisen ihmisen lähikehityksen vyöhykkeestä. On siis osattava tulkita muutoksen vastustaminen ja jumit positiivisesti. Älä kuvittele muutosvastarintaa, näe lähikehityksen vyöhyke!

Arviointi

Kovin paljon puhutaan palautteen antamisesta. Palautetta ei pidä antaa, jos ei ole yhdessä ymmärrettyjä perusteita. Pedagogisen johtajan on oltava kiinnostunut arvioinnin kriteereistä ja arvioinnin työkaluista sekä näiden yhdessä tulkitsemisesta arvioinnin osallisten kanssa. Arvioinnissa on koettava osallisuutta. Oikea, toteava slogan tässä on: arviointi on ohjaamista, ohjaaminen on arviointia.

Oppimisen ajat, kestot ja järjestelmät

Pedagogisen johtajan tulee kaiken ihmislähtöisyyden ohella muistaa, että myös järjestelmät ovat pedagogisia (aivan erityisesti talous). Pedagoginen johtaja ei voi erottaa managementia ja leadershipiä. Pedagogiikka toteutuu molemmissa. Esimerkki: jos haluamme tiimimäistä työskentelyä, ehkä rakenteen ei pidä tukea yksilöitä yksilötyöstä maksettavina tulospalkkioina. Rakenteen on oltava linjassa puheiden kanssa. Kannattaa huomata, että rakenne on yleensä melko pitkän keston ilmiö. Näin rakenteet myös tukevat enemmän aikaa vaativaa oppimista. Jos haluamme asioita kiinni lihaksiin, rakenteiden on oltava tätä tukemassa. Pedagogisen johtajan pehmo on kovaa ja kova pehmoa – ja joskus myös toisin.

Ainutkertainen ja jaettu

Koska kuitenkin olemme ihmisten kanssa tekemisissä, pedagogisen johtajan pitää muistaa, että aina vallitsee ainutkertaisuuden ja jaetun paradoksi. Toisaalta ovat yksilöt omassa, merkityksellisessä ainutkertaisuudessaan, oman oppimisensa tilassa. Ja toisaalta on se, mikä on jaettu tila, jaettu aika, toisten kanssa yhteinen. Vaikka kuinka haluttaisi, tiimejä kehittäessä ei pidä unohtaa yksilöitä, eikä laajempia yhteisöjä. Samoin yksilöitä kehitettäessä ei voi unohtaa tiimejä tai laajempia yhteisöjä. Ihmisen ainutkertaisuus ja ihmisen ainoa mahdollisuus muodostua suhteessa toisiin ovat hauska paradoksi. Paradoksien kanssa pedagogisen johtajan on opittava elämään! Huutomerkillä.

Oppiva verkosto

Jokainen tietää, että yksikään työtä tekevä organisoituminen ei ole olemassa itsensä vuoksi. Aina on olemassa palvelutehtävä. Tämän vuoksi pedagogisen johtajan on oltava kiinnostunut sidosryhmistä ja sidosryhmien kanssa muodostettavasta oppivasta alueesta. On oltava kiinnostunut siitä, miten oma väki toimii sidosryhmien kanssa ja miten sidosryhmät toimivat oman väen kanssa. Ehkä usein on tajuttava, että ei ole olemassa omaa väkeä ja noita toisia. Esimerkiksi koulutus on aina yhteistuotantoalue koko ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Osaaminen on yhteistuotantoalue.

Siirtovaikutus

Koska jokaisen oppimisen tapahtuman pitäisi aktualisoitua osaamisena myös muualla kuin tässä ja nyt, pedagogisen johtajan on oltava kiinnostunut siirtovaikutuksista. Jos kouluttaudumme esimerkiksi hyvin haastavien tilanteiden osaamisissa (esim. kriisinhallintatyö, tehohoito jne.), on syytä miettiä, miten jossakin toisaalla opittu siirtyy eläväksi osaamiseksi toisaalla. Ja tästä ei pidä koskaan olla varma. Siinä määrin yllättäviä olentoja ihmiset ovat. Syväoppiminen siirtyy. Duunaa syväoppimista!

Vastuu ja etiikka

Koska ihmiset ovat yllättäviä olentoja, pedagogisen johtajan on uskallettava kysyä aina omaa vastuutaan. Kukaan muu kuin minä en voi olla vastuussa. Toisten vastuuta en voi vaatia. Tällä tavalla pedagoginen johtaja on toisten panttivanki. On siis vain uskallettava luottaa siihen, että toiset ovat myös eettisiä olentoja ja tunnistavat oman vastuunsa oppimisen ja muutoksen asioissa. Tämä on melko vahvaa Emmanuel Levinasilta periytyvää etiikkaa. Kanna oma vastuusi, suhteessa toisiin!

Tulevaisuus

Eettinen on aina ajallinen ilmiö. Jokaisen itsen kautta ja jokaisen suhteissa olemisen kautta se on tässä ja nyt yhteydessä menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Kun olemme tekemisissä osaamisten, oppimisten ja merkitysten kanssa, emme voi olla vain tässä ja nyt. On oltava kiinnostunut ajasta laajemmin. On oltava jotenkin suhteessa tulevaisuuteen. Ennustajaksi ei tietenkään pidä ruveta. Kahvinporot eivät tässä auta. Silti on yhdessä uskallettava tutkia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Tähän iskee myös se hauska ohjauksellinen ajatus, että ihmisten muutosta mahdollistavat tila ja vaihtoehdot, eivät valmiiksi annetut maalit ja totuudet. Pedagogisen johtajan on oltava kiinnostunut tutkimaan tulevaisuutta yhdessä toisten kanssa, ilman valmista totuutta. Anna tilaa ja vaihtoehtoja!

Ihmisten vaihtuvuus ja pysyvyys

Tiedämme, että ihmisiä tulee ja menee. Eikä tämä ole nyt elämän ja kuoleman kysymys. Pedagogisen johtajan on oltava kiinnostunut siitä, miten tulevat ja menevät ihmiset otetaan huomioon. Miten heidän merkityksensä otetaan tutkittaviksi ja miten heidätkin autetaan juuri tämänkin työpaikan iloksi ja menestykseksi? Vaikka sitten olisivatkin pois lähdössä. ”Tulevat ja menevät” ei ole liukuhihna!

Ohjaava asenne

Ihan viimeisenä päädymme kysymyksiin kontrollista ja luottamuksesta. Pedagogisena johtajana ei pidä kieltää kontrollin olemassaoloa. Valta on ilmiönä aina olemassa. Mutta samalla on olemassa luottamus ihmisiin itseohjautuvina, oman lähikehityksensä vyöhykkeillä tapahtuvina olentoina. Pedagogisen johtajan pitää olla kiinnostunut ihmisten ohjaamisesta. Heitteillejättö itseohjautuvuuden kliseiden nimissä ei ole pedagogista johtamista. Mutta pedagogista johtamista ei ole myöskään jatkuva kontrolli ja vahtiminen. Pedagoginen johtaja joutuu aina hakemaan oikeaa suhdetta ohjaamisessaan. Älä ole varma vaikutuksista!

Kuva: Shutterstock