Siirry sisältöön
Opiskelu
Vanha tuttu värisuora

Kahden koronavuoden eristäytymisen jälkeen kasvokkaiset kohtaamiset ovat ajoittain vaikeita edelleen. Erityisesti monelle nuorelle opiskelijalle kyky ja halu kasvokkaisiin kohtaamisiin tuntuu edelleen olevan hukassa. Ohjattu viestintätyylien tarkastelu saattaa helpottaa alkuun pääsyä.

Kirjoittajat:

Julkaistu : 23.02.2023

Muistatko vielä, mikä väri edustaa persoonallisuuttasi? Hallitseva punainen, vaikuttava keltainen, analyyttinen sininen vai vakaa vihreä? Ellet ole tehnyt DISC-testiä tämän luokittelun taustaksi, olet ehkä tutustunut Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirjaan tai sen jatko-osiin. Näissä kaikissa Eriksonin perustavana ajatuksena on erilaisten persoonallisuuksien erilaiset kommunikaatio- ja työskentelytavat ja siten haasteet vuorovaikutuksessa.

Luokittelu luo turvaa

Viestintä ja vuorovaikutus on luontaisesti toisille helpompaa kuin toisille. Tämän selittäjänä käytetään usein tyypittelyä introvertti – ekstrovertti; jotkut viihtyvät paremmin ihmisjoukossa, jotkut enemmän itsekseen. On tyypittelyssä muutakin: henkilön tempo, tapa jäsennellä asioita, viestintätyyli, turvan ja tilan tarve, ja tietysti oma historia ja elämänvaihe.

Kun erilaiset persoonat laitetaan ensimmäistä kertaa keskustelemaan yhdessä, tilan vievät aina ne vilkkaat ja sanavalmiit henkilöt. Näin tietenkin myös opiskeluympäristössä. Ryhmäytymistilanteissa heistä tulee helposti tiiminvetäjiä ja projektipäälliköitä, joilla on enemmän sananvaltaa kuin tempoltaan hitaammilla ja luonteeltaan kenties varovaisemmilla. Tästä saattaa tulla itseään vahvistava ja ristiriitoja aiheuttava kehä.

Vuorovaikutuksessa nopeat ja määrätietoiset tuntuvat tiimitöissä olevan vastuussa kaikesta, kun rauhallisempien panosta tai ajatuksia ei malteta pysähtyä edes kysymään. Tämä oli opetustyössä havaittavissa jo ennen koronan vuorovaikutukseen tuomia haasteita. Muutaman vuoden etäjakso näyttää vielä vahvistaneen kahtiajakoa sosiaalisessa valmiudessa.

Vahvuuksien tunnistaminen lisää onnistumisen tunnetta

Ohjatessani ensimmäisen lukukauden opiskelijoita olen jo vuosia antanut heille lukukauden ensimmäiseksi tehtäväksi DISC-testin. Testien tulokset puramme yhdessä ja eri persoonallisuustyyppien ominaisuuksia ja viestintätyylejä käymme läpi keskustellen: mitä vahvuuksia milläkin tunnistetulla tyypillä on ja mitä viestinnässä eri tyyppien välillä tulee erityisesti huomioida.

Pohdimme myös, mitkä ovat unelmatiimin ainekset ja miten erilaiset ominaisuudet hyödyttävät tiimityössä. Ei riitä, että on nopeita ja päättäväisiä toimijoita. Tarvitaan myös analyyttistä otetta ja rauhallista harkintaa. Usein käykin niin, että opiskelijat muodostavat tiiminsä mahdollisimman monipuolisella ”värisuoralla” sen sijaan, että työskentelisivät vain omaa persoonaansa vastaavien kanssa. Myös tiimiraporteissa opiskelijat esittelevät usein eri persoonallisuustyyppien roolia, nostaen esiin kaikkien tärkeää panosta.

Persoonallisuuspiirteiden ja toimintatyylien luokittelu näin yksinkertaisella mallilla ei tietenkään ole aukotonta, mutta se avaa neutraalin tavan pohtia yhdessä ihmisten erilaisia toimintatyylejä. Väripohjainen luokittelu auttaa myös ohjaustilanteissa. On huomattavasti neutraalimpaa muistuttaa tiimejä analyyttisten sinisten ja harkitsevien vihreiden näkemysten tärkeydestä, sen sijaan että kehottaisi kaikkia huomioivaan puheenvuorojen jakamiseen. Hiljaisempia ei siis kuunnella tasapuolisuuden vuoksi, vaan koska myös heillä on oma tärkeä roolinsa.

Erikson ei suinkaan ollut DISC’in luoja. Mallin kehitti jo 1900-luvun alkupuolella William Moulton Marston, amerikkalainen psykologi, keksijä ja kirjailija, joka myös kehitti vaimonsa Elizabeth Hollowayn kanssa ensimmäisen valheenpaljastimen. Ja Wonder Woman -sarjakuvahahmon!