Kutsumus nuorten aikuisten kautta koettuna

Aiheeni on hieman erilainen. Kyse on välittämisestä, opiskelijoiden elämässä mukana elämisestä, vierellä kulkemisesta. Elämme kriisiaikaa edelleen, sillä vaikka yhteiskunta on nyt aukeamassa, pandemian lisäksi sota tuli Eurooppaankin.

Opinnot ovat jatkuneet kaikesta huolimatta. Te opiskelijat teette Itsensä johtamisen ja urasuunnitelman kehittämisen opintojaksolla erilaisia yksilötehtäviä, hyvällä intensiteetillä. Tällä hetkellä ohjaan ja kuuntelen tehtävienkin kautta kolmannen vuosikurssin 130 opiskelijaa. Pääsen kokemaan teidän elämäänne hyvin läheltä ja henkilökohtaisesti tekstienne kautta.

Tämän artikkelin huomiot perustuvat tekemiinne tehtäviin ja omiin huomioihini 15 vuoden ohjauskokemuksen pohjalta. Nykyiset opiskelijani, valmistutte kohta alalle, joka on osoittautunut epävarmaksi. Olette hotelli-, ravintola- ja matkailualan tulevaisuuden ammattilaisia. Osa teistä on työelämässä vielä 2070-luvulla.

On aikaa – myös miettiä omaa kutsumusta

Suurin osa teistä on allokoinut aikaa itsensä johtamisen ja nykyisen tai tulevan urapolkunsa suunnitteluun ja pysähtymiseen sen äärelle. Aika, sitähän meillä ei aikaisemmin oikein ollut, ennen pandemiaa, vaan mennä viipotettiin sinne sun tänne.

Suunnitteluun nyt otettu aika antaa teidän miettiä, minne olette menossa, teettekö sellaisia asioita elämässänne, joista nautitte, saatte voimaa ja hyvää oloa. Ehkä koette kutsumustakin? Jos lista on täynnä asioita, joita ette juuri pääse tekemään työssä tai elämässä, kannattaa syitä pohtia. Voisiko olla toisin? Miten voisi olla toisin? Mikä teitä estää muuttamasta asioita nyt tai sitten kuin aika on sopiva?

Onneksi listoissa oli paljon sellaisia asioita, joita te saatte tehdä jo sydämenne kyllyydestä ja joista pidätte kovasti. Saitte esimerkiksi tarpeeksi leipoa, kuunnella musiikkia ja äänikirjoja, siivota, juoda kahvia, valokuvata, viettää aikaa koiran kanssa, lenkkeillä, neuloa, saunoa, nukkua päiväunia, kasvattaa hyötykasveja, lukea, vaikuttaa, pelata videopelejä, röhnöttää sohvalla, herkutella, rentoilla, katsoa elokuvia ja sarjoja sekä roikkua somessa – liikaakin.

Aikaisemmin näille tekemisille ei ole ollut aikaa. Pandemian myötä on aikaa myös olla. Balanssi löytyy varmasti, kun tilanne ratkeaa ja palaamme johonkin uudenlaiseen normaaliin.

Muuttunutta elämässänne

Kutsumuskartoissanne oli positiivinen vire lähes kaikissa. Jos te näitte esteitä asioille, pyysin harkitsemaan, tyrmäättekö omat ajatuksenne turhaan. Jos jotain oikeasti haluaa tehdä, usein siihen löytyy jonkinlainen tie.  

Tehtävissä tuli myös esille se, että koulu ja opiskelu vievät tällä hetkellä ison osan ajasta. Taloudelliset reunaehdot löytyvät vastauksista, kaikkeen ei ole varaa vielä opiskelijan budjetilla. Se, mikä on poistunut nyt kahden vuoden aikana näistä tuotoksista suurimmaksi osaksi, on ajan puute, väsymys, touhottaminen, sinkoilu ja ainainen kiire. Sitä voi pitää hyvänä suuntana asioille! Kouluttajina ja pedagogeina luomme myös kuvaa tulevaisuuden työelämästä. Meillä on vastuuta siitä, millaisen työelämän haluamme syntyvän ja mihin ohjaamme.

Toinen asia, joka näissä tehtävissä on muuttunut kahdessa vuodessa on se, että teillä on aikaa todella parisuhteelle, perheelle, läheisille ja ystäville. Se on erittäin arvokas asia. Harvahan haikailee elämänsä loppupuolella työtänsä, vaan moni haikailee sitä, että olisi viettänyt enemmän aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.

Mitä kaipaatte elämäänne?

Moni teistä toivoi enemmän matkailua, juhlien järjestämistä, keikoilla käymistä, festivaaleille osallistumista, vaeltamista, retkeilyä, hotelliöitä, luontoretkiä, sienestystä ja useampi haluaisi ajella enemmän autolla. Ajatukset olivat monella tietyllä tavalla hyvin realistisia.

Muuten toistuivat monet samat teemat, vaikka jokainen teistä on yksilö. Kaipaatte luontoa ja siihen liittyviä aktiviteetteja, liikuntaa monine muotoineen, monenlaista luovaa tekemistä, kirppistelyä, ruoanlaittoa erityisen hyvistä tai terveellisistä raaka-aineista, viininmaistelua, elämysten luomista, konserteissa käymistä jne. Niille toivoitte lisää tilaa elämässä.  Muutama teistä ei saanut lentää, näytellä, opettaa, mökkeillä tai nauraa tarpeeksi.

Miten näitä asioita voisi tehdä työkseen? Vai voiko? Tarvitseeko?

Listoissa oli aika vähän työhön, ammatilliseen osaamiseen liittyviä asioita, toki joitakin. On hyvä pohtia myös sellaisia ammatillisia osatehtäviä, joista todella nauttii. Onko se budjetin laatiminen, uuden ruokalistan suunnittelu, ongelmien ratkaisu, kannustaminen, rekrytointi vai asiakaspalvelu? Tai onko se jokin ihan muu, inventaari, tilitys vai henkilökunnan perehdytys, palvelumuotoilu, konseptin rakennus tai markkinointi?

Unelmointia ja haaveilua lisää –se tekee elämästä haastavinakin aikoina mielekkäämpää

Unelmia kannattaa olla enemmän seassa! Kannattaa haaveilla. Haaveilla saa myös isosti.  Se jäsentää arkea ja antaa jotain mitä kohdin kulkea. Aina ne eivät toteudu, mutta aika usein. Ääneen lausutut, kirjatut haaveet, niillä on tapana toteutua jossain muodossa. Joistain teistä tulee eräopas, valmentaja, viininmaahantuoja, ruokatoimittaja, opettaja, hyvinvointivalmentaja, yrittäjä.

Tällainen itse tehty pohdinta aina silloin tällöin on tarpeen. Erilaisia unelmakarttakirjoja tehtävineen on saatavilla. Joillekin niistä voi olla hyötyä. Kaikki eivät koe niitä mielekkäiksi, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Peruskysymyksiä niissä ovat: Mistä olen tulossa? Koenko elämäni hyväksi juuri nyt? Mitä tunnen? Teenkö sellaista työtä nyt tai tulevaisuudessa, josta pidän, kenties nautinkin? Rajoitanko itse elämääni ajatuksillani? Tyrmäänkö itseni? Millaisia ovat mutku-lauseeni?

Muistetaan unelmoida, villistikin.

Elämä ei ole oman itsensä löytämistä. Elämä on oman itsensä luomista.

Kirjailija George Bernard Shaw (1856-1950)

Kuva: www.shutterstock.com