Kakkuohjeet viikkolehdessä; pukuvalikoimat kauppakeskuksen ikkunassa; hiirenkorvat, valkovuokot ja pistävänä lisääntyvä valo. Kaikki muistuttaa Siitä. Kevät on valmistumisen aikaa.

DNA:mme on niin monen vuosikymmenen ajan marinoitu suvivirressä, että valmistumisahdistus iskee usein juuri keväällä. Totuus tietenkin on, että nykyään useimmissa oppilaitoksissa voi valmistua ketterästi ympäri vuoden, mikä olkoon vapauttava muistutus kaikille keskeneräisen opinnäytetyönsä kanssa tuskaileville. Sillä siitä valmistuminen usein on kiinni. Opinnäytetyö jumittaa.

Mistä kiikastaa?

Gradun tai opinnäytetyön viivästyminen on tuttu, valmistumista lykkäävä ilmiö niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin. Syytkin loppututkielmien viivästymiseen ovat osin arvattavissa. Valmistumista lähestyvät korkeakouluopiskelijat ovat usein siirtymässä työelämään tai kovaa vauhtia etenemässä urallaan. Joku elää lapsiperhearkea, toinen muuten vain ruuhkavuosia. Ja kun kyse on työn, perheen, vapaa-ajan ja opintojen yhteensovittamisesta, on luonnollista ja inhimillistä, että lyhyimmän korren vetää opiskelu.

Hannamari Heino on tunnistanut graduahdistusta käsittelevässä gradussaan  (2012) myös muita syitä, joiden vuoksi loppututkielmat viivästyvät. Graduahdistuksen taustalla saattaa vaikuttaa kokemus riittämättömästä tuesta ja ohjauksesta oman tutkimusprosessin aikana. Opiskelijan tavoitteet ja tarpeet ovat toisinaan ristiriidassa työelämän, korkeakoulun ja ohjaajan intressien kanssa. Tukea toivottaisiin enemmän muun muassa itse kirjoittamiseen ja tutkimusprosessin hallittuun edistämiseen. Lisäksi kaivataan vertaistukea samassa tilanteessa kamppailevilta; tietoisuutta, ettei ole ainoa joka tuntee epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteita.

Eniten Heinon tutkimuksen mukaan opiskelijoita kuitenkin ahdistavat oma tekemättömyys, aikatauluttomuus, itseluottamuksen tai -kurin puute sekä prosessin ja tutkielmatyölle asetettujen tavoitteiden jäsentymättömyys. Omat opiskelutaidot ja voimavarat koetaan usein riittämättöminä. Työskentelyrytmistä on vaikea saada kiinni, etenkin jos valmistumiselle ei ole selkeää tarvetta ja opiskelumotivaatio on hukassa. Syyllisyyden tunne kesken jääneestä työstä ja omasta saamattomuudesta pahentaa kierrettä entisestään.

…ja mikä neuvoksi?

Koska syyt gradu- tai oppariahdistukseen ovat ilmeisen moninaiset, ei helppoja tai yksinkertaisia ratkaisujakaan ole tarjolla. Kyse on kokonaisuudesta, jossa opiskelijan tarpeet tulevat kuulluksi ja saavat oikea-aikaista vastakaikua ohjauksen asiantuntijoilta, samalla kun omat elämänhallinta-, opiskelu- ja itsesäätelytaidot tulevat optimaalisesti työskentelyn tueksi.

Täydellisenä reseptinä opparin viimeistelyyn voisi siis olla hyvät yöunet, lämpimät ihmissuhteet, päivittäinen kävelylenkki ja ruokaympyrä höystettynä munakellolla, excelillä sekä makkarin seinään kiinnitetyllä unelmakartalla, kannustavien ohjaajien tukiverkoston päivystäessä lähituntumassa. Helppoa!

Koska kaikkia näitä osa-alueita ei luonnollisesti voi oikeassa elämässä hallita kerralla, tärkeintä lienee opetella ensimmäiseksi armollisuutta itseä kohtaan. Sitä juhlakakkuakin voi lopulta syödä vain palan kerrallaan; mikä siis voisi olla se yksi asia, jonka teet juuri tänään opparin edistämiseksi? 

Tee se – se riittää.