Korkeakouluopiskelijoiden opiskelumotivaatiosta puhutaan paljon ohjaustilanteissa, niiden jälkeen ja opettajien kesken. Motivaatio ohjaa vahvasti käyttäytymistämme. Motiivit ovat tiedostettuja tai tiedostamattomia toiveitamme, halua ja tahtoa saavuttaa tavoitteitamme. Näistä syntyvää kokonaisuutta tarkastellaan yksilön motivaationa. (Miller & Rollnick 2013.) Ihmisten motivaatio vaihtelee ajassa ja eri tilanteissa.

Helposti ajatellaan, että yksilön motivaatio koskee vain häntä itseään. Kuitenkin ihmiselle kaikkein tärkein motiivi on olla toisten ihmisten kanssa. (Miller & Rollnick 2013.) Tärkein perusmotiivimme on siis yhteisöllinen.

Myös opiskelijoiden motiivit liittyvät usein yhdessä olemiseen ja toisaalta yksilöllisiin, opiskeluun liittyviin motiiveihin. Vaikka ohjaustilanteessa toimitaan opiskeluun liittyvien tavoitteiden pohjalta, voi ohjaustilanteissa tulla näkyville motivaatioristiriita, josta on syytä olla tietoinen.

Miten motivaatioristiriita heijastuu ohjaukseen?

Motivaatioristiriita voi olla yksilön oma sisäinen ristiriita, jolloin hänen motiivinsa ovat keskenään ristikkäisiä. Aika tyypillisesti motivaatioristiriita voi korkeakouluopiskelijalla syntyä esimerkiksi siitä, että hän haluaa opiskella ja saavuttaa siihen liittyviä tavoitteita. Toisaalta hänen täytyy käydä samaan aikaan töissä, jotta hän pärjäisi taloudellisesti. Opiskelija joutuu siis joustamaan opiskeluun liittyvistä tavoitteista, jotta voisi elää.

Korkeakouluopiskelijan elämässä tapahtuu paljon muutoksia. Ystävät ja harrastukset ovat hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeitä. Ihmissuhteita pitää ylläpitää ja vaalia, ja tämä vie aikaa. Harrastuksissa kehittyminen vaatii säännöllistä osallistumista ja sillekin pitäisi olla ajankohtia viikkokalenterissa. Harrastuksissa voi olla myös kunnianhimoisia kilpailuun osallistumisen tavoitteita, joita ei voi ohittaa. Nämä oman elämän tilanteet heijastuvat ohjaukseen ja voivat näyttää opettajan mielestä siltä, että opiskelija ei panosta opiskeluun. Opettaja saattaa siis tulkita, että ohjattava ei ole motivoitunut.

Motivaatioristiriita ja siihen liittyvät tulkinnat johtavat yleensä siihen, että ohjaustilanteissa ajaudutaan eri puolille. Jos taas opettaja tiedostaa motivaatioristiriitojen heijastumisen ohjaustilanteisiin, hän voi auttaa ohjattavaa tasapainottamaan tilannetta.

Opettaja voi auttaa opiskelijaa ristiriitatilanteissa

Kun motivaatioristiriita tulee ohjaustilanteissa näkyville, on hyvä lähteä selvittelemään sitä yhdessä. Myötätuntoinen kohtaaminen ja keskustelu yhdessä opiskelijan vahvuuksista ja tavoitteista on keskeistä. Ohjauskeskustelun teemana on silloin opiskelijan oma elämä: mitkä asiat elämässä kuormittavat, mitkä tuovat iloa, mikä auttaa opiskelussa, mistä voi luopua, mistä ei voi luopua, mitä opiskelija voisi itse tehdä ja missä hän tarvitsee tukea.

Menetelmänä voi olla motivoiva keskustelu, jolloin opettaja voi pyytää opiskelijaa kertomaan näistä asioista. Silloin lähestytään avoimin kysymyksin opiskelijaa ja autetaan häntä kertomaan tilanteestaan. Ohjauskeskustelussa käytetään kysymyssanoja kuten ”mitä”, ”miten” ja ”kuinka”. Tavoitteena on, että opiskelija puhuu enemmän kuin opettaja. Opettajan tehtävänä on kuunnella sekä tarvittaessa kysyä tarkentavia kysymyksiä ja näin varmistaa opiskelijalta, että hän on itse ymmärtänyt asian oikein. (vrt. Rollnick & Miller 1995).

Toisaalta menetelmänä voi olla myös motivaatioanalyysi, jonka tavoitteena on luopua itsekritiikistä. Sen käyttö on sopivaa silloin, jos opiskelija on liian kriittinen itseään kohtaan. Menetelmässä tunnistetaan syitä itsekritiikkiin ja tunnistamisen jälkeen mietitään yhdessä, miten näihin syihin voidaan vaikuttaa. Itsekritiikki pyritään suuntaamaan niin, että se ei estä, vaan mahdollistaa toimintaa (Grandell 2018).

Yhteisen tavoitetilan saavuttaminen

Yhteisen keskustelun ja ymmärryksen pohjalta lähdetään rakentamaan yhteistä suunnitelmaa opintoihin. Kun sekä ohjaajalla että ohjattavalla on taustalla sama ymmärrys opiskelijan tilanteesta, voidaan aidosti rakentaa henkilökohtaista suunnitelmaa, jossa luodaan yhteiset tavoitteet, aikataulu ja ohjaussuunnitelma.

Kun opiskelijan perusmotiivi on yhteisöllinen, voidaan miettiä mikä näistä yhteisöistä vetää häntä eniten puoleensa: opiskelu, läheiset, ystävät, harrastukset, työ, vai joku muu. On hyvä muistaa, että opiskelijan tilanteet vaihtelevat, ja muutos hänen omassa elämässään voi heijastua opintoihin. Silloin keskustellaan motiiveista ja motivaatiosta sekä tarkennetaan yhdessä tehtyä suunnitelmaa.