Meillä kaikilla on erilainen historia, tausta ja elämänkulku. Niihin vaikuttavat sekä yksilölliset asiat että sosiaalinen ympäristö. Ihmiset voivat helposti sisäistää kulttuurin heille tarjoamat asenteet mahdollisuuksista, jotka voivat olla rajoittavia esimerkiksi opintojen tai työpaikan suhteen. Tätä kuvaa sanonta ”suutari pysyköön lestissään”.

Mezirowin (1981, 13) mukaan vasta nuoruusiän lopulla ja aikuisena yksilö voi tunnistaa olevansa oman historiansa vanki ja huomata elävänsä sitä uudelleen. Daniel Levinson on määritellyt ihmisen siirtymäkaudet, jotka osuvat ikähaitareihin 17-22, 40-45 ja 60-66 vuotta. Nämä ikäkaudet tuovat uusia näkökulmia ja kehittymisen vaiheita. Ihminen pohtii itseään enemmän ja tekee ehkä elämäänsä liittyviä muutoksia. (Mezirow 1981, 13.)

Millaisen tuen olet saanut lähipiiristäsi oppimisasenteeseen?

Jos kukaan lähipiirissä ei ole opiskellut korkeakoulussa, voi kynnys lähteä suorittamaan korkeakouluopintoja olla korkea. Tällöin ei ole kuullut keneltäkään kokemuksia tai ei ole ketään, jolta kysyä koulutukseen liittyvistä asioista. Käytetyt termit ja käsitteet voivat myös olla täysin vieraita. Lähiympäristön arvot ja asenteet eivät ehkä myöskään tue opiskelemaan lähtemistä. Mieleen voi tulla, että pärjäänkö, kelpaanko ja olenko riittävä juuri sellaisena kuin olen.

Perspektiivin muutos on aikuisen oppimisen muoto (Mezirow 1981, 6). Aikuisiällä ihmiset usein pysähtyvät ja pohtivat itseään ja tulevat tietoiseksi siitä, miten oma historia ja elämänkulku vaikuttavat siihen, miten näemme itsemme. Näillä syvällisillä pohdinnoilla voimme tulla tietoiseksi itseämme rajoittavista uskomuksistamme. Joskus myös ulkopuolinen coach eli valmentaja voi auttaa havannoimaan näitä.

Mitä opiskelisit, jos mikään ei rajoittaisi?

Tietoiseksi tuleminen mahdollistaa perspektiivin muuttamisen ja sitä kautta myös itseohjautuva oppiminen on mahdollista. Suomessa korkeakouluopiskelu on mahdollista lähes kaikille. Avoimen korkeakoulun kautta pääsee helposti kokeilemaan, millaista opiskelu on, jos ei ihan heti rohkene hakemaan tutkinto-opiskelijaksi. Tällä hetkellä on runsaasti tarjolla myös MOOC-opintoja, jotka ovat kaikille avoimia, ilmaisia verkkokursseja. Kyse ei siis enää ole siitä, ettei voisi opiskella, vaan innostuksesta, asioiden selvittämisestä, rohkeudesta ja sinnikkyydestä oppia uusia asioita.

Opettajana olen kohdannut ihania aikuisopiskelijoita ja kuullut heidän tarinoitaan siitä, miten he lähtivät opiskelemaan aikuisiällä. Inspiraationa on saattanut olla omien lasten opiskelu tai sitten opiskelu on ollut pitkäaikainen haave. Varsinainen sysäys on saattanut tulla vasta jonkun ulkopuolisen haasteellisen tilanteen seurauksena, jossa on joutunut perehtymään erilaisiin opiskelumahdollisuuksiin.

Tällaisten opiskelijoiden kanssa on aivan ihanaa tehdä yhteistyötä, koska he ovat todella motivoituneita oppimaan uusia asioita. Aikuisopiskelijoilla on paljon työelämäkokemusta, johon he voivat yhdistää oppimiaan asioita.

Mitä haluat oppia seuraavaksi?

Ammattikorkeakoulussa oppiminen on usein teorian ja käytännön vuoropuhelua. Aikuisena oppijana voi käyttää aikaisempaa osaamista ja kokemuksia hyödyksi opintojen aikana. Kun saa uutta tietoa ja taitoja, saa myös ”uudet silmälasit nenälle”, joilla katsoa tätä maailmaa jatkossa.

Opettajan työhön kuuluu myös jatkuva oppiminen. Elinikäisenä oppijana olen kiitollinen siitä, että minulla on tällainen työ, joka sen mahdollistaa. Itselläni on pitkä ”bucket list” -asioista, joita haluan oppia ja joihin haluan perehtyä syvällisemmin.

Lähde:
Mezirow, J. 1981. A Critical Theory of Adult Learning and Education. Adult Education Quarterly, 32(1), pp. 3-24.

Tiina Mehto on HR ja johtamisen lehtori Haaga-Heliassa. Hän toimii myös business coachina, Heart & Purpose -coachina ja mentaalivalmentaja.

Kuva: www.shutterstock.com