Mielenkiinnolla jäin seuraamaan vastauksia. Kohtaaminen, kannustaminen ja kuunteleminen olivat sanoja, jotka toistuivat 28 kommentissa. Lisäksi esille nousivat läsnäolo ja lämpö. Eniten tykkäyksiä saivat kuuntelun taito, toiveikkuuden ylläpitäminen ja kannustaminen sekä opinto-ohjaajan kyky uskoa opiskelijaan siinäkin tilanteessa, kun opiskelija ei enää usko itseensä.

Ohjattavan elämäntilanteen kuunteleminen kiireisen arjenkin keskellä oli yksi ominaisuus, joka tuotiin esille, samoin ohjattavien vahvuuksien tunteminen. ”Löytää kaikista jotain kaunista” ja ”ohjattavan nostaminen aurinkoon” olivat valoisia esimerkkejä siitä, millä tavalla vahvuuksien kautta ohjattavan tilanteen tarkastelu nähtiin hyväksi. Keskustelussa mainittiin myös ohjauksen oppikirjoistakin (Onnismaa 2007) tuttu ”aikaa, huomiota ja kunnioitusta”-ajatus, joka ei ole ainoastaan sanojen helinää vaan monen opinto-ohjaajan merkittävä voimavara ohjattavien kohtaamisessa.

Kriittiseksi tulkittava kommentti koski sihteerintaitoja osana opinto-ohjaajan työtä. Samassa yhteydessä tulivat esille työnantajien erilaiset odotukset opinto-ohjaajien työstä.

Onnistunut ohjaus perustuu merkityksellisyyteen

Professori Satu Uusiautin (2019) mukaan ”kun löytää omasta työstään merkityksen ja tunnistaa oman kykynsä tehdä hyvin, oikea suunta on löytynyt. Merkityksellisuuden tunteen löytäminen on todellista menestystä ja tavoittelemisen arvoista.” Jokainen onnistuneen ohjauksen takana on merkityksellisyyden tunteen löytäminen.

Entä sitten tilanteet, jossa ohjattava on tullut opinto-ohjaukseen ympäristön pakottamana? Mitä tekee opinto-ohjaaja, joka työskentelee maailman parhaiksi arvioiduissa koulujärjestelmässä? Hän kuuntelee ja kohtaa opiskelijan.

Opinto-ohjaaja kuuntelee häntäkin, joka kenties hiljaa istuu suu viivana biker-takkiinsa kääriytyneenä, 2-tahtiöljyn miedon tuoksun täyttäessä opinto-ohjaajan työtilan viimeisetkin sopukat. Merkityksellisyyden tunteen löytäminen noissa tilanteissa ei aina suoraan näy, vaikka toimimme menestykselliseksi arvioidussa koulujärjestelmässä.

Voi olla, että kun biker-takki ja 2-tahtiöljy katoavat kulman taakse, merkitys on hukassa niin opinto-ohjaajalta kuin opiskelijalta, mutta usein ohjaustilanteiden arvioiminen tarvitsee aikaa ja näkökulman laajenemista. Maailman paras opinto-ohjaus näkee merkitykset kauaskantoisesti ja uskaltaa kuunnella, kunnioittaa ja kannatella myös maanhiljaisetkin niissä hetkissä, joissa hiljaisuudelle on annettava ääni.

Ohjauksellinen rakkaus

Lähimmäisenrakkaus, vanhempainraikkaus, ystävyys, isänmaanrakkaus, eläin- ja luonnonrakkaus, pedagoginen rakkaus, romanttinen rakkaus, rakkaus työhön. Nämä kaikki rakkauden monet kasvot nostetaan esille teoksessa ”Rakkaus. Tunnetta. Taitoja. Tekoja” (Määttä & Uusiautti 2014).

Voisin ottaa mukaan myös ohjauksellisen rakkauden, jossa on samoja ulottuvuuksia kuin pedagogisessa rakkaudessa mutta joka kuitenkin rakkauden etiikassa, ihmiskäsityksessä ja kohtaamisen tasossa eroaa pedagogisesta rakkaudesta. Määtän ja Uusiautin (2014) mukaan ”opettajan pedagoginen rakkaus ilmenee koulu- ja opetustyössä opettajan huolenpitona ja välittämisenä sekä vastuuna oppilaiden oppimisesta sekä kehityksen etenemisestä”. Maailman paras opinto-ohjaus on ohjaajan huolenpitoa ja välittämistä sekä vastuuta ohjattavan oppimisesta ja kehityksen etenemisestä.