Ammattikorkeakoulun lehtoreina ja ennen kaikkea opettajina olemme huomanneet hiljaisuuden usein laskeutuvan suomalaisessa luokkahuoneessa, kun olisi kysymysten ja vastausten aika. Kysymykset ovat osa keskustelua, dialogia, jossa on mahdollisuus luoda yhteinen ymmärrys.

Kirjoituksessa pohdimme kysymysten esittämisen tärkeyttä osana opiskelijan oppimista.

Kysymysten ja vastausten merkitys

Koulumaailmassa vastaus saa ison painoarvon. Onhan vastaus koe- tai harjoitustehtävään usein se, joka määrittää arvosanan. Opettajalta halutaan oikea vastaus, joka luo vain yhden näkökulman asiaan.

Suomalaisten lempifilosofi Esa Saarinen (1998) korostaa jo filosofi Sokrateen perustaneen opetuksensa pitkälti kysymysten ja keskustelujen rakenteelle, kysymällä määrittäviä kysymyksiä, keskustelun jatkamiseksi ja uusien näkökulmien esiintuomiseksi. Oppiminen kiinnittyy keskustelemalla.

Kysyminen osoittaa, että olemme ajatelleet asiaa – miksi, miten, mitä ihmettä? Emme vain ole tyytyneet ensimmäiseen mieleen tulevaan ajatukseen ja kun jatkamme pohtimista, voimme keksiä jotain uutta, luovaa ja innovatiivista.

Koska kysyminen on lähtökohtaisesti positiivinen asia, kysymistä voidaan sitten tukea ja kannustaa lukuisin eri keinoin ja välinein, ääneen ajatellen, paperille kirjoittaen tai digitaalisia välineitä hyväksikäyttäen.

Kysymykset ovatkin oppimisprosessin työkalu. Niiden avulla oppijaa ohjataan oppimaan, erottamaan ja yhdistämään erilaisia asiakokonaisuuksia uusiksi kokonaisuuksiksi, joita keskustelussa tulee perustella. (ACTS-hanke s.a.) Oppimisen kannalta kysymysten herääminen on kannatettava asia. Kukapa meistä ei muistaisi asiaa, jota mietti ja pohti pitkään, etsi vastausta ehkä turhautuikin ja teki jopa virheen ennen kuin päätyi tyydyttävään ratkaisuun, sekä siitä nousevaa tyytyväisyyden tunnetta.

Kysyminen kouluympäristössä

Moni opiskelija ei halua kysyä omalla nimellään tai kasvoillaan mitään. He saattavat kuvitella, että kysyminen olisi jotenkin huonouden merkki. Vaikka asia on päinvastoin, viisas kysyy ja kysymättä jättäminen voi johtaa väärinkäsityksiin. Oppilaille onkin annettava mahdollisuus muodostaa omanlaisia kysymyksiä, sillä ne samalla kehittävät oppilaan oman ajattelun kykyä. (ACTS-hanke s.a.)

Usein törmäämme outoon käsitykseen, että opeteltavat asiat pitäisi osata jo ennen kurssille osallistumista. Näin ei ole: miksi me järjestäisimme opetusta, jos kaikki jo osaa kaiken?
Valitettavan usein palautetuissa töissä törmää virheisiin, jotka olisivat olleet helposti oikaistavissa, jos opiskelija olisi kysynyt neuvoa. Välillä muiden tekemiä kokonaisuuksia on vain vaikea ymmärtää ja hahmottaa.

Jokainen on yksilöllinen oppija ja opintojakson toteutuksen voi valita useasta eri vaihtoehdosta sellaisen, johon oppijan tapa oppia ja sisäistää asiat sopivat parhaiten. Kysymällä on löydettävissä sopiva tapa, jolla opiskelija ymmärtää parhaiten sisällön.

Opettajakin oppii aina uutta ja juuri opiskelijoiden esittämät kysymykset avaavat meille mielenkiintoisia uusia näkökulmia asioihin.

Opiskelijoiden silmissä pidetään usein hyvänä sellaista opettajaa, joka antaa selkeitä vastauksia, joita ei tarvitse etsiä. Oppimateriaali on pureskeltu sopiviin paloihin, joista opiskelija tehokkaasti löytää vastukset esitettyihin tehtäviin. Se on tehokasta. Se on nopeaa, Mutta onko se paras tapa oppia?

Ihmiset eivät ole hyviä sietämään epävarmuutta. Mutta maailma on epävarma, monimutkainen ja asioihin on monta erilaista ratkaisua. Vain kysymällä, pohtimalla ja miettimällä löytää ne parhaiten toimivat ratkaisut. Valmiiksi pureskeltu oppimateriaali ei välttämättä tue tätä.

Työelämässä pitää osata kysyä

Oppiminen on elinikäinen prosessi, ja sitä tapahtuu jatkuvasti elämän eri alueilla. Opettajina kannustamme opiskelijoita kysymään.

Kaikki ymmärtävät, että nuori uusi työntekijä ei voi osata kaikkea. On hyväksyttävää olla uusi, olla tietämättä kaikkea ja olla uuden äärellä. Monessa tapauksessa on etu olla uusi työntekijä: on oikeutettu kysymään niitä kysymyksiä, joita ei aikaisemmin osattu tai haluttu kysyä. Samalla kysyjä aloittaa keskustelun yhteisen ymmärryksen luomiseen. Omaa kiinnostusta ja innostumista työtehtäviin voi osoittaa kysymällä.

Jos uusi harjoittelija tekee annetut työtehtävät väärin, koska hän ei uskalla kysyä, niin hänestä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä työpaikalla. Ongelmien ratkaiseminen kysymällä apua muilta on arvokas taito, jonka kolikon toisella puolella on taito kuunnella ja vastaanottaa apua.

Tänä päivänä voi kysyä asioita myös tekoälyltä, tosin vastaus, jonka saa vastaa vain kysymykseen, joka sille on esitetty. Painoarvo on jälleen kerran kysymyksellä. Sellaisen vastuksen saa, millainen on kysymys. Siksi myös tekoälyltä kysymistä on harjoiteltava: täytyy kysyä, kysyä eri tavalla, kyseenalaistaa ja kysyä lisää.

Kun korkeakoulussa on kannustettu ja opeteltu kysymään, niin rohkeus kysyä myös työelämässä vahvistuu.

Kuva: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu