Suomen ongelmana on ollut pitkään ulkomaalaisten työllistyminen yrityksiimme. Kansainvälisten korkeakoulutettujen on vaikea saada työpaikkaa Suomesta, vaikka kyseessä olisi kansainvälinen yritys. Työpaikan saa valitettavasti vain alle puolet valmistuneista, koulutusta vastaavan työpaikan vielä harvempi. Syitä korkeakoulutettujen valmistuneiden resurssien ja osaamisen vähäiseen hyödyntämiseen on monia. Kun yrityksiltä  kysyttiin tähän syitä aiemmassa samaan teemaan liittyvässä hankkeessa, kuitenkin vain yksi nousi esiin: suomen kielen taito.  

Miksi organisaatiot, joiden virallinen kieli on englanti, vaativat suomen kielen taitoa? Yritysten perustelut suomen kielen vaatimukselle olivat jo yksityiskohtaisemmat: suomen kieltä pääkielenään käyttävissä organisaatiossa vieraskieliset jäävät ulkopuolelle ja englannin kieltä pääkielenään käyttävissä organisaatioissa näin taas käy huonosti kieltä puhuville suomalaisille.  

Ehkä täydellistä kielitaitoa tärkeämpi asia olisikin hyvä ja positiivinen asenne ja valmius astua omien mukavuusalueiden ulkopuolelle. Koska koulutamme kansainvälisiä opiskelijoita joko ilmaiseksi tai lukukausimaksulla, kaikkien intressinä on saada heistä valmistumisen jälkeen tyytyväisiä veronmaksajia maahamme. Haasteena on kuitenkin se, miten saamme suomalaiset yritykset työllistämään kansainvälisiä nuoria.  

Haaga-Helia ammattikorkeakoulun koordinoima ESR-hanke, Kansainväliset korkeakoulutetut työelämään (International Graduates to Worklife = IGWL), on jo yli vuoden ajan pyrkinyt omalta osaltaan lähentämään kansainvälisiä opiskelijoita ja työelämää. Hankkeessa ovat mukana Arcada, Diak, Laurea ja Metropolia, ja kukin ammattikorkeakoulu on järjestänyt omia aktiviteettejaan hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Hankkeen yhtenä asiantuntijana olen seurannut ja tutustunut muiden eurooppalaisten korkeakoulujen ja yliopistojen käytänteisiin heidän kansainvälisten opiskelijoidensa työllistymisen edistämiseksi. Maa- ja korkeakoulukohtaiset erot ovat suuret. Perinteisissä sveitsiläisissä matkailu- ja vieraanvaraisuusalan korkeakouluissa kansainvälisten opiskelijoiden työllistymisen takaaminen on ehdottoman tärkeää. Vaatimus perustuu korkeisiin lukukausimaksuihin, ja puntarilla on korkeakoulun maine, ehkä myös brändi. Sveitsiläisillä korkeakouluilla on vahvat yritysverkostot, joiden luomisessa myös alumneilla on tärkeä rooli. Opintoihin kuuluu Suomen ammattikorkeakoulujen tavoin työharjoittelu, mutta Sveitsissä korkeakoululla on suurempi vastuu harjoittelupaikan hankkimisessa kuin Suomessa. Niissä on yleensä toimisto, joka tarjoaa ja auttaa opiskelijoita etsimään niin työharjoittelupaikkoja kuin varsinaisia työpaikkoja.  

Isossa-Britanniassa on korkeakoulusta hieman riippuen omia, lähes työvoimatoimistojen kaltaisia osastoja, jotka palvelevat opiskeluajan ja opintojen jälkeisessä työnhaussa. Saksassa ja Itävallassa työelämäsuhteet ovat vahvat, mutta palvelut eivät ehkä kuitenkaan niin monipuoliset kuin Sveitsissä ja Isossa-Britanniassa. Yhtenä syynä on varmasti se, että sekä Sveitsillä että Iso-Britannialla on pidemmät perinteet maksullisesta ja kaupallisesta tutkintokoulutuksesta. Saksalaisissa korkeakouluissa on usein näkemyksenä, että heidän tasokas koulutuksensa takaa sen, ettei kansainvälisillä opiskelijoilla ole ongelmia työn saamisessa. Suomessa on ollut ehkä hieman samanlainen asenne. 

Lähes kaikille korkeakouluille on yhteistä opiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi järjestettävät yritystilaisuudet, tai olisi varmasti parempi puhua verkostoitumistilaisuuksista. Nämä tapahtumat ovat korkeakouluista riippuen hyvin erilaisia, mutta kaikissa niissä on tavoitteena opiskelijoiden ja työnantajien tapaaminen, keskustelu ja oikean osaamisen ja työpaikan löytäminen. Tapahtumia järjestetään useimmiten kerran tai kaksi kertaa vuodessa, mutta pienempimuotoisia tilaisuuksia jopa kerran kuukaudessa. Tapahtumat vaihtelevat messuista työpajoihin ja seminaareihin korkeakoulujen ja yritysten yhteistyöperinteiden ja -tapojen mukaan. Verkostoitumistapahtumat näyttävät olevan tällä hetkellä, ainakin Euroopassa, suosituin tapa tutustuttaa opiskelijat ja työnantajat toisiinsa. Niiden järjestäminen vaatii kuitenkin korkeakouluilta resursseja, sekä henkisiä että rahallisia. 

Suomalaisten korkeakoulujen on alettava miettiä entistä tarkemmin niitä palveluja, joita opiskelijat tarvitsevat ja myös vaativat sitä mukaa, kun maksavien opiskelijoiden määrä kasvaa. Rahallisesti palveluiden kehittäminen on mahdollista esimerkiksi lukukausimaksuilla, mutta alussa kehittämiseen tarvittaisiin varmasti myös ulkopuolista rahoitusta.  

Suomalainen korkeakoulumaailma muuttui ainakin hieman, kun EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat alkoivat maksaa lukukausimaksuja tämän vuoden alussa. Maksavat opiskelijat tuovat lisäpainetta opiskelijapalvelujen kehittämiseen korkeakouluissa ja yliopistoissa. On vaikea uskoa, että suomalaisille opiskelijoille tarkoitetut palvelut riittävät niille opiskelijoille, jotka maksavat tuhansia euroja lukuvuodestaan Suomessa.  

Kirjoittaja on Haaga-Helian yliopettaja Jarmo Ritalahti.