Virtuaalitoteutukset ammattikorkeakoulussa ovat nykypäivää. Niitä kehitetään edelleen ja käyttö lisääntyy osana opetusta. Tarkastelemme tässä kirjoituksessamme enemmän tukea opinnoissaan tarvitsevan opiskelijan näkökulmasta itseohjautuvia virtuaalitoteutuksia, jotka opiskelija voi suorittaa itsenäisesti ajasta ja paikasta riippumatta. Näissä toteutuksessa opiskelija ei kohtaa opettajaa eikä muita opiskelijoita.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden tuen tarpeet

Tyypillisiä tuen tarpeen perusteita opiskelijoilla ovat muun muassa lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvät vaikeudet, hahmottamisen ja tarkkaavuuden vaikeudet sekä toiminnan ohjaukseen liittyvät tuen tarpeet.

Tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän ennakoidaan kasvavan tulevaisuudessa saman suuntaisesti kuin korkeakoulutettujen määrää halutaan kasvattaa. Koulutuspoliittisena tavoitteena on, että jopa 60-70 % ikäluokasta aloittaa ammattikorkeakoulututkinnon ja 50 % suorittaa tutkinnon (Valtioneuvosto 2019).

Itseohjautuvat virtuaalitoteutukset asettavat suuria haasteita tukea tarvitsevalle opiskelijalle.
Erityisopettajina olemme huolissamme itseohjautuvien virtuaalitoteutuksen kohdalla tukea ja ohjausta tarvitsevien opiskelijoiden oppimisesta, hyvinvoinnista, osaamisen kehittymisestä ja osallistumisesta yhteisölliseen toimintaan.

Itseohjautuva virtuaalitoteutus perustuu tyypillisesti lukemiseen, kirjoittamiseen, opintojakson kokonaisuuden ja sen osien tarkkaan aikatauluttamiseen sekä hahmottamiseen ja itsenäiseen toimintaan. Tämä asettaa isoja haasteita tukea tarvitsevalle opiskelijalle. Opintojaksojen aikana opiskelija tarvitsee juuri näissä asioissa tukea ja ohjausta.

Itseohjautuvat virtuaalitoteutukset ja yhteisöllisyys

Me ihmiset tarvitsemme opinnoissa sosiaalisia suhteita, vertaistukea ja yhteisöllisyyttä. Erityisopettajina olemme havainneet, että ne opiskelijat valitsevat mielellään virtuaalitoteutuksen, jotka tarvitsevat nimenomaan osaamisen kehittämistä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja asiakkaan kohtaamisessa. Mietimmekin heidän kohdallaan, miten sosiaalista vuorovaikutusta voidaan vahvistaa ja opetella täysin itseohjautuvassa virtuaalisessa ympäristössä?

Opiskelun aikana luodaan myös ammatillisia verkostoja. Ammatillisissa verkostoissa opitaan käyttämään ja luodaan yhteistä ammatillista kieltä sekä työympäristön sosiaalisia toimintatapoja. Nämä opiskeluaikana luodut kollegiaaliset ammatilliset verkostot auttavat opiskelijaa saamaan töitä, toimimaan työpaikalla sekä jakamaan osaamista myös tulevaisuudessa. Ammatillisen osaamisen lisäksi tarvitaan ystävyyssuhteita, joita syntyy muun muassa yhteisissä kohtaamisissa opintojen aikana.

Erityisopettajien terveiset itseohjautuville virtauaalitoteutuksille

Lähtökohtaisesti itseohjautuvissa virtuaalitoteutuksissa on hyvä varmistaa se, että opiskelijalla olisi mahdollisuus jollain tavalla vaikuttaa oppimiseensa ja kokea olevansa osa yhteisöä, eikä jäädä yksin. Tämä vaikuttaa suoraan opiskeluun liittyvään motivaatioon.

Arjessa olemme havainneet, että itseohjautuvat virtuaalitoteukset toimivat parhaiten niiden opiskelijoiden kanssa, jotka kokevat jo kuuluvansa yhteisöön, ja joilla jo on toimivat sosiaaliset verkostot. Eri vaiheessa opintoja opiskelijalla on valmiuksia opiskella eri tavoin. Opintojen aikana harjaannutaan yhä vaativampiin suoritustapoihin. Voisiko itseohjautuvat virtuaalitoteutukset olla vasta opintojen alkuvaiheen jälkeen suoritettavia kokonaisuuksia?

Pohdittavaksi jääkin miten itseohjautuvat virtuaalitoteutukset suunnitellaan toteutuvaksi siten, että kaikkien osallisuus, aktiivinen toimijuus ja saavutettavuus huomioidaan ja toisaalta, miten näille toteutuksille saadaan rakennettua vuorovaikutusta ja aitoa yhteisöllisyyttä, jotka vahvistavat inklusiivisessa koulutuksessa vaadittavaa osallisuutta.