Siirry sisältöön
Opiskelu
Erityisoppijan haasteet moninkertaistuivat korona-aikana

Kuvittele tilanne, jossa sinut on tiputettu laskuvarjolla keskelle miljoonakaupunkia, jossa ihmiset puhuvat kieltä, jota et ymmärrä – sokeana. Saat aavistuksen siitä, miltä erityisoppija on korona-aikana kokenut.

Kirjoittajat:

Nina Koivisto

lehtori, ammatillinen erityisopettaja

Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 31.03.2022

Opiskelu on haastavaa. Erityisoppijalle se on vielä haastavampaa. Opiskelu virtuaalisessa oppimisympäristössä edellyttää enemmän itseohjautuvuutta sekä hyviä toiminnanohjauksen ja yhteistyön taitoja – jotka erityisoppijalta tyypillisesti puuttuvat.

Normaalioloissa on riittänyt, että oppija on tavannut erityisopettajaa kuukausittain, mutta siirtyminen verkkoon on nopeuttanut sykliä, sillä opiskelijan odotetaan toimivan entistä itseohjautuvammin. Jos itseohjautuvuudessa on jo lähtökohtaisesti ongelmia, opintojen suorittaminen virtuaalisesti on voinut tuntua lähes mahdottomalta.

Miten oppia, jos toiminnanohjauksessa on ongelmia eikä opettaja ole ohjaamassa oppimista?

Opettajavetoisesta opetuksesta non-stop-virtuaaliopetukseen

Eniten ongelmia on ollut niillä opiskelijoilla, jotka ovat aloittaneet opintonsa korona-aikaan. Heillä ei ole ollut valmiita verkostoja, eikä inframme ole ollut heille tuttua. Kun Moodle välineenä on tuntematon ja opiskeluaiheet täysin uusia, opiskelija on täysin tuntemattomassa ympäristössä. Yksin vieraassa miljoonakaupungissa ilman kielitaitoa.

Lähiopetuksessa opettaja on läsnä ja näkee jatkuvasti opiskelijoiden ilmeistä, eleistä ja puheesta, onko tahti sopiva, onko aihe tuttu vai tuntematon ja miten opetusmetodi uppoaa yleisöön. Etänä opettaja tuijottaa mustia ruutuja. Non-stop-virtuaalikurssin opettaja ei edes kohtaa opiskelijoita vaan arvioi oppimistulokset palautettujen tehtävien perusteella. Moni erityisoppija ei kuitenkaan pääse edes tehtävän aloitukseen ilman apuja.

Suurin yksittäinen kompastuskivi erityisoppijoilla on opinnäytetyö, joka on iso projekti. Yleensä erityisoppijoilla ei ole aiempaa kokemusta sen paremmin opinnäytetyön tekemisestä kuin yksin työskentelystäkään. Opintojen aikana tehdään toki projekteja, mutta ne tehdään tyypillisesti pienryhmissä, jolloin opiskelija pärjää, vaikka hänellä olisi ongelmia toiminnanohjauksessa. Opinnäytetyö tehdään kuitenkin yksilötyönä, jolloin työ ei etene ilman apua, jos toiminnanohjauksessa on ongelmia.

Tulevaisuus

Eriytyykö opetus tulevaisuudessa niihin, jotka tarvitsevat lähiopetusta, ja niihin, jotka suorittavat opinnot itseohjautuvasti verkossa? Miten käy sosiaalistumisen, jos itseohjautuvuus korvaa ryhmäytymisen? Miten käy oppimisen, jos koko prosessi on oppijan itsensä vastuulla – ja taidot siihen eivät riitä?