Siirry sisältöön
Opiskelu
Ei vain tutkintoa varten – opiskelevien erilaiset motivaatiotekijät

Kirjoittajat:

Anna Sivonen

lehtori
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Katri Heikkinen

lehtori
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 06.06.2024

Tutkinnon suorittamisesta harvoin suoraan saa rahallisen korvauksen, vaikkakin se saattaa toimia välineenä rahallisen korvauksen saamiseen. Tämän välinearvon merkitystä motivaatiolle ei pidä tietenkään väheksyä. Mutta olettaa voisi, että tutkinnon suorittajilla on joitain muitakin motivaatiotekijöitä?

Clary ym. (2018) ovat tarkastelleet vapaaehtoisten motivaatiota käyttäen mallia, jota kutsutaan lyhenteellä VFI (Volunteer Function Inventory). Mallin mukaisesti ja kuten Clary ja Snyder (1999) esittävät, että motivaation taustalta löytyy kuusi tekijää: ura, sosiaaliset tekijät, arvot, itsetunto, suojaavat tekijät sekä ymmärrys. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden halukkuutta suorittaa tutkinto loppuun voitaisiin tarkastella tämän viitekehyksen kautta.

Erilaisin syin samaan tavoitteeseen

Monesti työhön ja uraan liittyvät tavoitteet ovat vahvasti taustalla hakeuduttaessa ammattikorkeakouluopintoihin. Osa opiskelijoista tavoittelee ensimmäistä askelta urallaan, toiset taas ovat hakeutuneet opintoihin edetäkseen urallaan tai vaihtaakseen alaa. Uran kautta motivoituville opiskelijoille tutkinnon suorittaminen on ensisijaisesti avain, jolla ovet toiveiden mukaiseen työelämään avataan. Heille erilaisten verkostojen luominen on usein tärkeää ja tuo lisäarvoa opintoihin.

Kohtaamiset toisten ihmisten kanssa ovat tärkeitä myös niille, jotka innostuvat opiskelusta ennen kaikkea sosiaalisten suhteiden kautta. Heille ryhmä ja ystävät ovat tärkeä syy olla mukana opinnoissa, ja monesti ryhmä kannattelee ja kannustaa heitä etenemään opinnoissaan yhtä matkaa muiden kanssa.

Koulutus ja tutkinto on saattanut osin perheen tai muun sosiaalisen verkoston myötävaikutuksesta muodostua jonkinlaiseksi itsestäänselvyydeksi tai arvoksi sinänsä. Tutkinnon suorittaminen on jotain, mitä henkilö pitää arvokkaana ja tavoiteltavana.

Tutkinnon suorittaminen voi olla asia, joka nostaa opiskelijan itsetuntoa ja tunnetta omasta pystyvyydestä. Tällöin motivoituminen opintoihin tapahtuu positiivisten tunteiden lisääntymisen kautta. Tälle päinvastainen tilanne on motivoituminen enemmänkin hankalien tunteiden ja tilanteiden välttelyn kautta. Tällaisille suojaavien tekijöiden kautta motivoituville opiskelijoille opintojen suorittaminen on keino ensisijaisesti välttää häpeää ja muita negatiivisia tunteita, joita opintojen viivästyminen tai kesken jääminen aiheuttaa.

Ja toki mukana on niitä, jotka motivoituvat ensisijaisesi uuden oppimisesta ja ymmärryksen lisääntymisestä. Tälle ryhmälle tutkinto sinänsä saattaa olla aika toisarvoinenkin seikka, ja se tärkein asia on saavutettu jo opintoihin liittyvien kurssien myötä. Tämän kaltaisen motivaation omaaville henkilöille onkin ensiarvoisen tärkeää, että opintojen lopputyö sanoitetaan niin, että se tuo mahdollisuuden oppia uutta ja kehittää omaa osaamista ja ajattelua.

Viedään tieto osaksi toimintaa

Edellä olevat motivaatiotekijät harvoin esiintyvät yksin, vaan ihmisten motivoituminen toimintaan on huomattavan monisyinen ja muuttuva kokonaisuus. Tämä, samoin kuin ylipäätään näiden motivaatiotekijöiden olemassaolo, ei liene vierasta meille ihmisten kanssa töitä tekeville.

Ehkä tällä haluaisimme muistutella hieman itseämmekin siitä, että tiedon erilaisista motivaatiotekijöistä voi viedä osaksi omaa käytännön toiminnan suunnittelua ja viestintää. Kenties onnistumme innostamaan opiskelijoitamme paremmin, muistaessamme että motivaatiota on monenlaista.

Lähteet

Clary, E.G. & Snyder, M. 1999. The motivations to volunteer: theoretical and practical considerations. Current directions in psychological science: a journal of the American Psychological Society, 8, 5, 156-159.

Clary, E. G., Snyder, M., Ridge, R. D., Copeland, J., Stukas, A. A., Haugen, J. & Miene, P. 2018. Understanding and assessing the motivations of volunteers: A functional approach. Journal of Personality and Social Psychology, 74, 6, 1516-1530.

Kuva: Haaga-Helia