Lupaus työtä säästävästä ja tehokkaasta automaatiosta houkuttaa ihmisiä. Myös Haaga-Heliassa siirrytään yhä automaattisempiin opintojaksopohjiin. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat etenevät kurssilla itsenäisesti ennalta suunniteltua oppimispolkua pitkin. He lukevat materiaalia, katsovat opettajan tekemiä videoita ja tekevät tehtäviä. Opiskelijoiden palauttamat tehtävät tarkastetaan mahdollisimman automaattisesti, ilman opettajalta vaadittua työtä.

Teknologian historia on osoittanut, että automaatiolla on pitkällä tähtäimellä ollut taipumus korvata ihmisen työpanos kokonaan. Kirjoituksessa tarkastelemme opetuksen näkökulmasta automatisoinnin mukana tulevia mahdollisuuksia ja haasteita.

Automatisoidun opetuksen mahdollisuudet

Automaation avulla voidaan uudelleen järjestää opettajan työtä. Opettajan työn luonne muuttuu suorittavasta tehtävien arvioinnista suunnittelupainotteisemmaksi, koska automaattisesti tarkastettavia tehtäviä täytyy ylläpitää, uusia ja kehittää. Automaattikurssien suunnittelu vaatii ennakointia sekä vahvaa digitaalista ja pedagogista näkemystä.

Automaation käyttöönoton myötä avautuu mahdollisuuksia ajatella vakavasti sitä, minkälaista lopputulosta opetukselta halutaan. Onko tarkoitus oppia sisältöä ulkoa, ajattelemaan kriittisesti vai pohtimaan eri vaihtoehtojen välillä? Tämä on erityisen tärkeää, koska automaattikurssien opetus skaalautuu isollekin opiskelijamäärälle.

Opetuksen automatisoituessa opettajan energia vapautuu mielekkäämpään vuorovaikutukseen ja mahdollistaa yksilöllistä ohjausta niille, jotka sitä kaipaavat tai tarvitsevat. Opiskelija voi opiskella omaan tahtiinsa paikkariippumattomasti, kun palaute tuleekin automaattisesti, ilman opettajan väliintuloa.

Automaattisesti tarkastettavien tehtävien kanssa on helppo huomata opiskelijoiden vahvuuksia tai heikkouksia, koska tulokset ovat tarkkoja ja numeerisia. Tässä automaatio tuo tarkkuutta ja helppoutta.

Automatisoidun opetuksen haasteet

Automaattiopintojaksolla opiskelijoiden ja opettajan välinen, yksilöllinen vuorovaikutus ei ole mahdollista tai toivottua. Kontakti opettajaan on ohut, kun vuorovaikutus tapahtuu pelkästään keskustelualueen tai sähköpostin kautta. Näin ollen opettaja ja opiskelijat jäävät etäisiksi ja kasvottomiksi.

Automaattiopintojaksoilla on matala läpipääsyprosentti verrattuna lähiopetusopintojaksoihin. Usein opiskelijat innostuvat ahnehtimaan näitä nonstop-kursseja ajatellen, että ’suoritan sitten kun…’ – tosiasia on se, että arvaamalla automaattisistakaan opintojaksoista ei pääse läpi.

Mikäli automaattiopintojaksot muodostaisivat merkittävän osan opiskelijan alkuvaiheen opinnoista, oppimisen sosiaalinen aspekti ja opiskelijan kiinnittyminen oppilaitosyhteisöön vaarantuu. Opetusautomaatin kanssa työskennellessään opiskelija saattaa oppia ajattelemaan itsekin kuten kone, kun opiskelija ei pääse havainnoimaan opettajan työskentelyä sosiaalisessa ympäristössä.

Automaattikurssia suunnitellessa on motivoitava opiskelijaa tarkasti siinä, miksi opetettava asia on tärkeä, ja kuinka opiskelun toivotaan etenevän. Opettajan on tärkeä ymmärtää myös pedagogista polkua: sen lisäksi että opetettava sisältö on kunnossa on oltava selkeää kuinka opitaan.

Inhimillinen työpanos opettajantyössä on korvaamaton

Kun toteutusten opiskelijamäärät suurenevat, kurssien vähintään osittainen automatisointi jää ainoaksi mahdollisuudeksi. Opettajan työaika ei enää riitä tehtävien tarkastamiseen ja yksilöllisiin palautteisiin.

Singh ja Hiran (2022) mielestä äärimmilleen vietynä opettajan voisi korvata tekoälyagentilla, joka tarjoaa henkilökohtaistettuja oppimiskokemuksia oppijalle. Automaattiopettaja voisi aistia tehtävien perusteella opiskelijan oppimistyylin, ja mukauttaa tehtäviä sen mukaan, millaista materiaalia tarvitaan.

Haasteena on kuitenkin se, että oppiminen on pohjimmiltaan sosiaalista luonteeltaan. Sparrow ja Flenadyn (2025) mukaan oppimista ei tapahdu ilman yhteisöä. Opetustilanteessa niin opettaja kuin muut opiskelijat toimivat roolimallina, inspiraationa ja opiskeltavan sisällön motivaattorina. Opettajan ja oppimisyhteisön korvaaminen automaatiolla täysin olisi harhaanjohtavaa, koska inhimillistä työpanosta tarvitaan ihmisläheisessä työssä.

Olemme opettajina samaa mieltä – automaatio ei koskaan korvaa yhteisön voimaa oppimisessa.

Kuva: Haaga-Helia