Pitkälle 1900-luvun loppupuoliskolle asti vallitsi valmennuksessa autoritäärinen kulttuuri, jossa urheilija nähtiin käskystä toimijana ja auktoriteetin tahdon toteuttajana. Urheilijan oman toiminnan ja reflektion kautta matka urheilijan oman toiminnan omistajuuteen on ollut pitkä ja moninainen. Valmentajilta nykytila vaatii ennen kaikkea kykyä hahmottaa ympäristö, ymmärrystä ihmisen oppimistavoista ja kykyä tuntea kokonaisvaltaisesti urheilija, jota yrittää auttaa matkalla menestykseen.

Menestyvät yksilöt luovat menestyvän joukkueen

Menestys urheilussa voidaan tulkita monella tavalla. Kun ammattilaiskoripallojoukkue matkustaa vierasotteluun lentokoneella 3000 kilometrin päähän kotikaupungistaan, joukkueen menestys tarkoittaa usein ottelun voittamista. Joukkueen jäsenten, eli pelaajien, valmentajien ja taustajoukkojen menestys sitä vastoin on monimutkaisempi käsite.

Yksilötasolla menestystä voidaan mitata yksilön lähtökohdista ja lähtökohtia voi olla monia. Joukkueurheilussa, mikä tahansa lähtökohta yksittäisellä joukkueen jäsenellä on, sen kuuluu auttaa joukkuetta voittamaan. Muuten yksilö ei toimi optimaalisesti kollektiivisen tavoitteen eteen ja joukkuekontekstissa yhteinen etu on kaiken edellä. Valmentajan haasteellisena tehtävänä onkin yhdistää ja kanavoida yksilöiden menestys joukkueen hyväksi.

Silloinkin, kun urheilija on osa joukkuetta, yksi valmentajan ydintehtävistä on, millä tahansa tasolla ja missä tahansa ympäristössä, auttaa urheilijaa voimaan kokonaisvaltaisesti hyvin. Valmentajan tehtävänä on auttaa urheilijaa saavuttamaan tavoitteitaan sekä urheilijana että muissa elämän osa-alueissa, kuten koulussa, sosiaalisissa taidoissa sekä elämän joskus vaikeissa murroskohdissa.

Korkean vaatimustason ja psykologisen turvallisuuden tasapainoilua

Valmentajan avain menestykseen on hyvä itsetuntemus, kyky tuntea valmennettavansa ja halu pyrkiä joka päivä auttamaan urheilijoita löytämään merkitystä, onnellisuuden tunnetta ja elämyksiä tekemänsä kovan työn sisältä.

Amy Edmondson kuvaa kirjassaan The Fearless Organization (2018) suorituskykyyn johtavia osatekijöitä seuraavasti: Kun korkea vaatimustaso ja korkea psykologinen turvallisuuden tunne kohtaavat, syntyy huipputason suoritus. Kun sitä vastoin matalat standardit ja matala psykologinen turvallisuuden tunne kohtaavat, syntyy apatiaa. Kun edellä mainitun kokonaisuuden keskellä valmentajan täytyy huolehtia urheilijan mukavuusalueen ja ”kiireen” tunnun sopivasta suhteesta, mitataan jälleen valmentajan kykyä auttaa urheilijaa saavuttamaan huippusuoritus oman potentiaalinsa kontekstissa synnyttämättä ahdistuneisuuden tunnetta tai vastakkaisesti liiallista mukavuuden tunnetta. (Edmondson 2018.)

Kysymme kysymyksiä ja vastaamme myös itse

Mikäli minkä ikäiseltä urheilijalta tahansa odotetaan kykyä kertoa tuntemuksiaan ja heittäytyä täydellä intohimolla omalle matkalleen, täytyy meidän valmentajien kyetä samaan. Tämä tapahtuu olemalla avoin ja rehellinen. Valmentajana täytyy ymmärtää tekevänsä virheitä ja olla halukas oppimaan uutta, mikäli sitä vaatii urheilijalta. Valmentajana täytyy olla ahkera, mikäli sitä vaatii urheilijalta.

Tietysti urheilijan täytyy kokea, että valmentaja ymmärtää kokonaisuuden parhaiten, mutta keskinäinen luottamus syntyy avoimuudella, eikä yläpuolelle asettumisella. Kun valmentaja luottaa urheilijaan ja urheilija valmentajaan, on urheilijalla hyvä lähtökohta saavuttaa onnellisuus ja kokonaisvaltainen tasapaino lähtiessään metsästämään omaa potentiaaliansa.

Kuva: www.shutterstock.com