Lajeissa kuten taitoluistelu, voimistelu ja nyrkkeily, estetiikan ja kehon koostumuksen merkitys on korostunut. Näissä lajeissa kehon rasvattomuuteen keskittyminen varsinkin kilpatilanteessa johtaa liian usein siihen, että urheilija alkaa nähdä oman arvonsa ulkonäkönsä kautta. Mitä syvemmälle kisaamiseen ja lajikuplaan urheilija uppoutuu, sitä helpommin tämä vääristymä ajattelussa korostuu.

Fitness on ääriesimerkki ulkonäkökeskeisestä urheilulajista. Voittaessaan urheilija saattaa ajatella, että hän on yhtä kuin ulkokuorensa koska se on asia, josta häntä arvostetaan. Hävinnyt urheilija voi taas ajatella, että hän ei riitä, koska hänen kehonsa ei ollut finaaliainesta.

Lajiominaisuutena täydellisyyden tavoittelu

Fitneksessä ei kilpailla fyysisellä suorituksella kuten useimmissa urheilulajeissa. Fitneksessä arvostelussa on kilpailijan ulkoinen olemus ja voittajaksi valitaan se, jolla on lajikriteerien mukaan esteettisin ja sopusuhtaisin vartalo. Tällä tarkoitetaan hyviä lihasten kiinnityskohtia, riittävää määrää lihasmassaa ja tarpeeksi alhaista rasvamassaa, jotta lihakset erottuvat toivotulla tavalla. Lisäksi vartaloa täytyy osata tuoda esiin juuri oikealla tavalla, itsevarmalla ja kauniilla esiintymisellä.

Tällaisessa lajissa menestyy henkilö, joka tavoittelee täydellisyyttä, on erittäin suunnitelmallinen ja omistaa kovan (ehkä jopa liian kovan) itsekurin. Hän odottaa ja vaatii itseltään paljon, mikä tietyllä tapaa on hyvä asia, sillä onhan kyse kilpaurheilusta.

Mutta voiko määrätietoisuuteen ja kontrollihakuisuuteen liittyä vääränlaisia motivaatiotekijöitä? Onko urheilija hakeutunut lajin pariin ulkonäkö edellä tai ulkoisen vahvistuksen ja huomion toivossa? Osaako hän arvostaa sisäistä itseään sekä lajissa että lajin ulkopuolella? Tietääkö urheilija, että hän on muutakin kuin lihaskuntoharjoittelulla ja tarkalla dieetillä rakennettu ulkomuotonsa? Osaako hän erottaa itsensä huippuun trimmatusta kehostaan, joka on valmistautuneena kisaan ja siten palata normaaliin itseensä?

Henkinen valmennus on tärkeä osa valmennussuhdetta

Fitneksen ja monen muun lajin pelin henki on valitettavasti se, että ulkonäöllä ja kehon koostumuksella on merkitystä. Siksi on tärkeää, että valmentaja on tarkkaavainen ja osaamisellaan haastaa valmennettavaa ymmärtämään kehoaan ja suhtautumaan itseensä terveellä tavalla.

Psyykkisistä asioista, kuten motivaatiosta, itsetunnosta ja itsensä tuntemisesta pitää puhua avoimesti ja osana valmennusta. On tärkeää, että urheilijan kehonkuva ja itsetuntemus ovat hyvällä mallilla ennen kilpailemista. Silti, vaikka urheilija yleisesti on tasapainossa itsensä kanssa, kilpailujen jälkeinen aika voi haastavuudessaan yllättää. Paluu arkeen vaatii omat keskustelunsa. Avoimuus ja valmentajan tuki on erityisen tärkeää, sillä työskentely oman pään kanssa voi urheilijalle olla turhan vaikeaa yksin.

Valmennusvuorovaikutuksen tärkeitä aiheita on urheilijan kokonaisvaltainen elämä, josta hän saa intoa ja voimaa, ja joka vahvistaa hänen pystyvyyden tunnettaan ja minäkuvaansa. Urheilija, joka tietää kuka hän on, mikä on hänelle tärkeää ja mitä arvokasta hänessä on täysin urheilijarooliaan ajattelematta, on vahva urheilija.

Kuva: www.shutterstock.com