Aloitimme keväällä 2022 uuden opetussuunnitelman mukaisen Urheilun oppivat yhteisöt -opintojakson suunnittelun. Teoreettiset viitekehykset olivat valmiina ja ajatus opintojakson juoksuttamisesta oli mielestämme selkeä. Jokin kuitenkin jäi vaivaamaan mieliämme, vaikkemme sitä siinä hetkessä innostuksessamme huomanneetkaan.

Kesän aikana vaihdoimme muutamia ideoita ja ajatuksia siitä, mitä kaikkea oppiva yhteisö voisi unelmatilanteessa olla. Jäimme pohtimaan, miten me parhaiten mahdollistamme opiskelijoille sellaisen opintojakson, jonka tuloksena heillä on kyky ja edellytykset luoda oppivia yhteisöjä omassa toimintaympäristössään.

Hauduta ja anna aikaa

Palattuamme syksyllä opintojakson äärelle huomasimme, että ajatuksemme opintojakson ympärillä olivat muuttuneet. Teoriasisällön tueksi oli syntynyt paljon ajattelua siitä, miten osaamista saadaan vietyä käytäntöön ja työelämässä tarvittavia taitoja tukevaksi.

Olimme aluksi lähestyneet opintojaksoa teknisen haasteen tulokulmasta. Silloin ratkaisut ja toimintatavat eivät itsessään vaadi käyttäytymisen tai toimintakulttuurin muutosta vaan ongelma voidaan ratkaista esimerkiksi tietoa tuottamalla tai resursseja lisäämällä. Tämä ei anna riittäviä työkaluja tiedon soveltamiselle työelämässä.

Opintojaksoja tulisi tarkastella adaptiivisena haasteen tulokulmasta, jolloin on usein kyse kulttuurin ja toimintatapojen muuttamisesta sekä ihmisten käyttäytymisen ja ajattelun muuttamisesta. Tarvitaan työkaluja, taitoja, yhteisiä kokeiluja sekä reflektointia siihen, miten opiskelijat yhteisöissään edistävät näiden asioiden kehittymistä. Tästä on kyse Urheilun oppivat yhteisöt -opintojaksossa.

Aika ja tiimiopettajuus oli jälleen kerran näyttänyt voimansa. Käsikirjoituksen päivityksen jälkeen eritysesti käytännön tekeminen ja käytännössä oppiminen oli syventynyt. Ilman parviälyä, aikaa ja kehittävää otetta niinkin keskeiset asiat kuin merkityksellisyys, psyykkisen turvallisuuden luominen ja oppivan yhteisön fasilitointitaidot olisivat voineet jäädä liian vähälle huomiolle.

Vuoropuhelussa opiskelijoiden kanssa

Käymme parhaillaan vuoropuhelua opiskelijoiden kanssa ja elämme opintojaksoa ensimmäistä kertaa. Reflektoimme opettajatiimillä ja opiskelijoiden kanssa. Pohdimme missä olemme onnistuneet, mitä opiskelijat kokevat haasteellisena ja mihin he tarvitsevat lisää tukea. Pohdimme tuottavatko oppimistehtävät sellaista osaamista, jota osaamistavoitteisiin on kirjattu. Mietimme synnyttävätkö annetut tehtävät aitoa merkityksellisyyttä opiskelijoille ja tuovatko ne työkaluja ja toimintamalleja heidän toimintaympäristöihinsä.

Samanaikaisesti muokkaamme ja jäsennämme opintojaksoa eteenpäin ja sparraamme ajatuksia omien verkostojemme kanssa ja kriittisten ystävien kanssa. Onnistumisen näemme kuitenkin vasta keväällä opintojakson päättyessä, kun opiskelijat kertovat omista oppiva yhteisö -projekteistaan ja miten niissä onnistuivat. Muuttuvassa maailmassa meidän tulee jatkuvasti tarkastella opintojaksoja kriittisen analyyttisesti kehittäen niitä eteenpäin. Kehittämistyö siis jatkuu.

Tämän opimme

• Katso aina pintaa syvemmälle ja anna mahdollisuuksien mukaan opintojakson suunnittelulle aikaa hautua ja hyödynnä parviälyä.
• Rakenna toimintakulttuuria, jossa uteliaisuudelle ja kokeilulle on tilaa, sekä yhteiselle reflektoinnille ja jatkosuunnittelulle on aikaa. Näin luodaan mahdollisuuksia oppia niitäkin asioita, joita emme edes vielä tiedä tarvitsevamme.
• Johdata opiskelijat analyyttiseen keskusteluun niiden teorioiden ja viitekehysten äärelle, joita on jo olemassa ja anna heille työkaluja näiden soveltamiselle käytännössä.
• Ole avoin uudelle, ja näe opintojaksosi kehittymisen mahdollisuudet myös työelämätaitojen näkökulmasta.
• Kehittämällä kehityt itsekin.

Kuva: www.shutterstock.com