Siirry sisältöön
Liikunta
Kielimuurista kielitietoisuuteen

Vuosittain korkeakouluihin saapuu kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita, ja osassa koulutusohjelmista opettajat miettivät suomen kielen taidottomille opiskelijoille soveltuvia laadukkaita työelämän oppimisprojekteja. Kielimuurin takia opettajilta ja työelämän yhteistyökumppaneilta vaaditaan kielitietoisuutta.

Kirjoittajat:

Ella Korhonen

lehtori, liikunta ja hyvinvointi
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 05.09.2024

Kielitietoisuudella tarkoitetaan erilaisten kielenkäytön tilanteiden, kieleen liittyvien piirteiden ja tekstien jatkuvaa huomioimista. Kielitietoinen ajattelu on arvostavaa ja ymmärtävää suhtautumista eri kieliä ja kielimuotoja kohtaan. Tämä tarkoittaa myös omien kielellisten valintojen arviointia ja muokkaamista tilanteeseen sopivaksi.

Kielitietoinen lähestymistapa pyrkii poistamaan ymmärtämisen ja osallistumisen esteitä, jotta toiminta ja tieto olisi saavutettavaa kielitaidosta riippumatta.  Kielitietoisuutta voidaan edistää esimerkiksi työelämässä ja opetuksessa.

Laadukasta ja ikimuistoista opiskelua ilman yhteistä kieltä

Pääsin keväällä seuraamaan ja ohjaamaan liikunta-alan vaihto-opiskelijoiden käytännön oppimisprojektia. Neljä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun vaihto-opiskelijaa järjesti ikäihmisille suunnatun liikuntaleirin Vierumäen urheiluopistolla. Leirille osallistui noin kolmekymmentä 67-96-vuotiaista ikäihmistä Hämeenlinnan alueelta. Projektin erityspiirteenä oli se, että opiskelijoilla ja osallistujilla ei ollut yhteistä kieltä.

Ohjaus tapahtui englanniksi, mutta vain muutama leirin osallistujista puhui englantia ja osa ymmärsi vain yksinkertaisia kehoituksia. Kun ohjaajan ja osallistujan välillä ei ole yhteistä kieltä, uskaltaako tällaista oppimisprojektia järjestää lainkaan?

Liikunnan kieli yhdisti osallistujia Vierumäen leirillä

Vaikka ikäihmisten liikuntaleirin osallistujilla ja ohjaajina toimivilla vaihto-opiskelijoilla ei ollut yhteistä kieltä, tämä ei estänyt ikäihmisiä nauttimasta täysillä liikuntaleiristä Vierumäellä. Itse asiassa tilanne loi mielenkiintoisia haasteita ja samalla avasi ovia luovalle kommunikaatiolle sekä vaati vaihto-opiskelijoilta täyttä heittäytymistä ohjaajuuteen. Toki käytössä oli aina myös ikäihmisten kaksi omaa liikunnanohjaajaa, jotka tulkkasivat tarvittaessa ohjeet ja varmistivat, että esimerkiksi turvallisuuteen liittyvät ohjeet käytiin suomeksi läpi kaikille.

Tässä on muutamia tapoja, joilla vaihto-opiskelijoiden ja ikäihmisten välinen kommunikointi toimi:

Käännösohjelmat: Google Translator -sovellus toimi kääntäjänä, kun vaihto-opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat leiriohjelman osallistujille. Yksittäisissä kommunikointitilanteissa kääntäjä toimi myös apuvälineenä vapaamuotoisissa keskusteluissa. Translatorin kirjoitus- ja sanelutoiminto olivat oivia apuvälineitä.

Elekieli ja havainnollistaminen: Vaihto-opiskelijat käyttivät paljon elekieltä ja havainnollistamista ohjeiden välittämisessä. He osoittivat liikkeet, näyttivät esimerkkejä ja käyttivät kehonkieltä selittääkseen harjoituksia. Tämä auttoi osallistujia ymmärtämään, mitä heidän odotettiin tekevän.

Yksinkertaistetut ohjeet: Vaihto-opiskelijat pyrkivät antamaan selkeitä ja yksinkertaisia ohjeita käyttämällä perussanoja ja ilmauksia, jotka olivat helposti ymmärrettäviä sekä englanniksi, suomeksi että espanjaksi. Vaihtarit käyttivät jonkin verran suomenkielen sanoja, kuten ”ylös”, ”alas” ja ”hyvä, hyvä”, ja laskivat liikkeiden toistoja suomeksi. Osallistujat olivat mielissään espanjalaisten ja tsekkiläisten opiskelijoiden rohkeasta suomenkielen käytöstä.

Kannustava ilmapiiri ja yhteistyö: Vaikka osallistujilla oli ajoittain vaikeuksia ymmärtää ohjeita sanallisesti, vaihto-opiskelijat loivat kannustavan ilmapiirin, jossa virheistä ei rangaistu, vaan niistä opittiin yhdessä. He kannustivat hymyllä, positiivisella palautteella ja kannustavilla eleillä. Nauru kuului jokaisella ohjauskerralla. Osallistujat ja vaihto-opiskelijat oppivat toisiltaan ja tukivat toisiaan ryhmänä.

Vaikka yhteinen kieli oli puutteellinen, liikunta toimi universaalina kielenä, joka yhdisti osallistujia. Ohjelmanumerona leirillä oli tuttujen liikuntalajien lisäksi muun muassa espanjalaisia ja tsekkiläisiä perinnepelejä, mummodiskoa ja bingoa. Moni ikäihminen kertoi paistaneensa elämänsä ensimmäiset nuotiovaahtokarkit leirin aikana.

Leirin päätösjuhlassa kaikki osallistujat saivat todistuksen osallistumisesta ja kiitoksen aktiivisesta panoksesta. Todistuksenjako sai osallistujat nauramaan hyväntuulisesti, sillä suomalaiset sukunimet aiheuttivat todistuksia jakaville vaihto-oppilaille ääntämishaasteita. Vaihto-oppilaat olivat koonneet leirin kohokohdista tunteikkaan videon, joka sai usean ikäihmisen kyyneliin. Tunnelma oli lämmin ja kiitollinen; yhteiset hetket olivat olleet leirillä merkityksellisiä, ja osallistujat kiittivät ohjaajia välittömyydestä.

Onnistunut projekti sai minut miettimään myös kielitietoisempaa työn tekemistä Haaga-Heliassa. Otammehan huomioon jokaisessa tilanteessa työpaikkamme monikielisyyden ja annamme mahdollisuuden suomen kielen harjoittelulle? Kielitietoisen ajattelun keskeinen lähtökohta on ymmärtää vuorovaikutuksen tärkeys. Tarkoituksena ei ole pyrkiä täydelliseen kielitaitoon vaan edistää molemminpuolista ymmärrystä, vastavuoroisuutta ja osallistumista.