Hyvä valmentaja tuntee itse itsensä hyvin. Hän tunnistaa omat ilonsa, surunsa, huolensa ja murheensa. Aktiivisesti treenaamalla omia tunnetaitojaan ja niiden säätelyä hän välttää tilanteet, joissa hän valmentajana purkaisi omaa mielipahaansa valmennettaviin huutamalla, syyttelemällä ja solvaamalla.

Hyvä valmentaja kantaa omista olotiloistaan ja tunteistaan vastuun kyeten työskentelemään valmennettaviensa kanssa paremmassa vuorovaikutuksessa. Hyvä valmentaja osaa valita sanansa toista arvostaen siten, että tunnelma säilyy turvallisena ja luottamuksellisena, vaikka käsiteltäisiin vaikeitakin asioita. Hän on sellainen, joka tietää, miksi ryhtyi valmentajaksi ja miten paljon hän on ottanut vastuulleen ryhtyessään valmentamaan lapsia ja nuoria.

Hyvä valmentaja tietää motiivinsa, miksi ryhtyi ehkäpä päivätyönsä lisäksi usein aikaa vievään ilta- ja viikonloppupainotteiseen työhön. Hän on selvillä omista kokemuksistaan urheilijana ja niiden vaikutuksista valmentajana toimimiseen. Hän on kouluttautunut valmentajan rooliin tietäen, ettei entisestä urheilijasta tule automaattisesti hyvää valmentajaa. Huomatessaan itsessään sokeita pisteitä, hän opiskelee, tutkii, selvittelee miten tulla enemmän sinuiksi oman haasteensa kanssa.

Useassa seurassa valmentajan oma lapsi on samassa joukkueessa mitä vanhempi valmentaa. Joissakin seuroissa on kirjattuna sääntö, ettei tietyssä iässä oleva lapsi voi enää olla vanhempansa valmennettavana. Mielestäni tämän säännön pitäisi koskea kaikkia seuroja lasten ja nuorten tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen kohtelemisen turvaamiseksi.

Hyvä valmentaja ymmärtää, että tekemisen painopiste on valmennettavassa, ei valmentajassa. Hän opettelee tuntemaan jokaisen valmennettavansa niin hyvin kuin se on mahdollista, lasta ja nuorta ja hänen perhettään arvostaen ja kunnioittaen.

Hyvän valmentajan erottaa se, miten hän toimii tilanteiden kärjistyessä tai vaikeutuessa. Hän on valmis katsomaan itseään peiliin asioista, joista hänelle annetaan palautetta ja ehkäpä pahoittelemaan ja pyytämään anteeksi, mikäli hän itse reagoi liian suurella tunteella, sanoi pahasti tai käyttäytyi väärin. Valmentajahan ei ole mikään yli-ihminen, joka voisi olla itse asettamallaan jalustalla irti ihmisyydestä. Sen lisäksi hän on kykenevä puhumaan esiin tulleista haasteista etsien niihin rakentavia ratkaisuja. Lisäksi valmentajan on kyettävä päivittämään vanhanaikaista autoritääristä valmennuskulttuuriaan nykyaikaan.

Hyvän esimerkin voima

Hyvä valmentaja osaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Hän ei kallistele lasia eikä pulloa päivien päätteeksi. Hän näyttää omalla esimerkillään sen mitä vaatii valmennettaviltaankin. Jääkiekkovalmentajalla itsellään ei voi olla nuuska huulessa, terveellistä ruokavaliota opettava näyttää esimerkiksi peli- ja kisamatkoilla omalla toiminnallaan mitä se käytännössä tarkoittaa. Puhuessaan riittävän unen tarpeellisuudesta valmentaja myös noudattaa samaa ohjesääntöä itse välttäen väsyneenä nuorille räyhäämisen.

Hyvin toimivassa seurassa nettisivuille kirjatut eettiset säännöt ja ohjeet elävät arjen kohtaamisissa. Jos joku tiimin jäsenistä käyttäytyy epäeettisesti, tiimin muilla jäsenillä on löydyttävä rohkeutta siihen puuttumiseen. Varavalmentajat, joukkuejohtajat ja huoltajat ovat samalla viivalla päävalmentajan kanssa siinä kohdassa, jos valmentajan käytöksessä tulee ylilyöntejä. Lasten ja nuorten psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen menee ohi valmentajan, seuran tai lajiliiton maineen suojelemisen. Seurojen toiminta ei voi olla irti muun yhteiskunnan moraalisista arvoista.

Valmentajan tehtävä on tukea, valmentaa, kasvattaa ja opastaa lasta ja nuorta hänen valitsemassaan lajissa, jota kohtaan nuori tuntee intohimoa.