Aiemmassa kirjoituksessani totesin, että liikunnasta ja harrastamisesta ei saa tulla eksklusiivista. Fyysinen aktiivisempi huominen on kansanterveydellisesti erittäin merkittävää. Jotta tämä toteutuu, tulee liikunnan luoda merkityksiä erityisesti lasten ja nuorten näkökulmasta. Samalla on huolehdittava siitä, että liikunnan harrastamisen esteet pienevät.

Koski ja Hirvensalo (2019, 67) kirjoittavat liikunnan merkityksistä ja esteistä lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä (LIITU-tutkimus) koskevassa valtion liikuntaneuvoston julkaisussa. Erityisesti voimakkaat koetut merkitykset ovat yhteydessä liikunnalliseen aktiivisuuteen, ja julkaisussa ne on jaettu kahdeksaan eri merkitysulottuvuuteen:

1) kilpailu ja suorittaminen
2) terveys ja kunto
3) ilmaisu ja esittäminen
4) ilo ja leikki
5) sosiaalisuus ja yhdessäolo
6) itsen tunteminen ja tutkiminen
7) kasvu ja kehittyminen sekä
8) lajimerkitykset.

Liikunnan esteet on jaettu 1) ulkoisiin, 2) henkilökohtaisiin sekä 3) liikunnan arvon kieltäviin esteisiin. Merkitysulottuvuuksien osalta liikunnan ja urheilun kulttuurinen kokonaisuus jäsentyy yksilöllisenä tai kollektiivisena kokemuksena luoden edellytyksiä vahvalle liikuntasuhteelle. Vastaavasti esteet ovat vastavoimia, joiden voimakkuus ja määrä saavat aikaan erilaisen yhteyden.

Tutkimuksen tulosten mukaan 11-, 13- ja 15-vuotiaiden lasten ja nuorten (n=1970–2073) merkitysulottuvuuksia määrittävistä tekijöistä tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi koettiin (50 % tai yli vastaajista) parhaansa yrittäminen, työnteko ja ahkeruus, hyvän olon saaminen, liikunnan terveellisyys, ilo; se, että liikunta on kivaa, onnistumisen elämykset, yhdessäolo; yhdessä tekeminen kavereiden kanssa, uusien taitojen oppiminen ja kehittäminen sekä lihasvoiman kasvattaminen. (Koski & Hirvensalo 2019, 69.)

Huomionarvoista tuloksissa on, että kilpaileminen on vastaajien tuloksissa neljänneksi viimeisenä. Merkitykset myös hiipuvat iän myötä: neljän vuoden takaisiin vastauksiin nähden suomalaislapset ja -nuoret löytävät liikunnasta vähemmän merkityksellisiä asioita. Lapset ja nuoret myös raportoivat aiempaa enemmän esteitä, jotka liittyvät harrastamisen kalleuteen, terveysongelmiin, liialliseen kilpailullisuuteen ja ylipäätään liikunnan arvon kieltämiseen (Koski & Hirvensalo 2019, 68–70, 74).

Kyseinen trendi on huolestuttava ja herättää kysymyksen yhteiskunnan roolista fyysisesti aktiivisemman tulevaisuuden mahdollistajana. Ilman liikuntaa ei synny liikuntasuhdetta ja ilman liikuntasuhdetta ei synny fyysistä aktiivisuutta ja ilman… No, sanottakoon, että tämä ajatuspolku ei johda mihinkään positiiviseen. Lasten ja nuorten osalta omaehtoinen liikunta on huomattavasti tärkeämmässä roolissa kuin ohjattu liikunta. Koulussa tapahtuvan opetuksen pitää edistää myönteisen liikuntasuhteen syntymistä, eikä tämä tapahdu yksistään liikuntatunneilla. Fyysistä aktiivisuutta pitää tuoda osaksi koulupäivää, ja tästä hyviä esimerkkejä ovat peruskouluun suunnattu Liikkuva koulu -ohjelma ja toiselle asteelle sekä korkeakouluihin suunnattu Liikkuva opiskelu -ohjelma. Ne tavoittelevat aktiivisuutta tukevaa toimintakulttuuria ja mahdollistavat rahoituksen kautta myös koulujen ympäristöjen muokkaamisen fyysisesti viihtyisämmiksi.

LIITU-tutkimuksen tulokset koskevat peruskouluikäisiä mutta tuovat esille, että ennuste kohteena olleiden ikäluokkien liikunnalliselle aktiivisuudelle ei ole yhtä hyvä kuin aiemman tutkimuksen ikäluokkien. Eli vaikka myönteinen liikuntasuhde on hyvä löytää jo lapsuudessa, kannattaa resursseja satsata myös nuoriin, sekä toisen- että korkeakouluasteen opiskelijoihin lisäämällä liikettä opiskelupäiviin.

Yksi esimerkki tästä on ollut Haaga-Helia ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajaopiskelijoiden ja Lahden kaupungin lukioiden Liikkuva lukio -hanke. Opiskelijat mahdollistivat viime keväänä täysin uuden Let’s Go! Lahti -tapahtuman, joka toi iloa ja liikettä lukioiden opiskelijoiden päivään.

Lähde:

Koski, P. & Hirvensalo, M. 2019. Liikunnan merkitykset ja esteet. Raportissa Sami Kokko ja Leena Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1