Oppilaitosyhteistyön voidaan ajatella olevan kuin mitä tahansa sponsorointia: organisaatio käyttää resurssejaan siihen, että sen brändi tulisi tietylle kohderyhmälle houkuttelevammaksi. Erona on oikeastaan vain se, että perinteisessä sponsoroinnissa resurssi on kovasti painottunut rahallisiin investointeihin, kun taas oppilaitosyhteistyössä kriittisin tekijä on oppilaitosyhteistyöstä vastaavien henkilöiden aika.

Molemmissa toteutuu kuitenkin sama kaava: mikä enemmän panostat, sitä enemmän saat. Ja samoin kuin sponsoroinnissa markkinoinnista vastaavat joutuvat pähkäilemään kuinka paljon ja mihin henkilöihin/tapahtumiin satsataan, myös oppilaitosyhteistyössä pitää miettiä millaisiin aktiviteetteihin kannattaa aikaansa käyttää.

Oppilaitosyhteistyön tuotos/panos

Panostusten jälkeen perinteiseen sponsorointiin rahansa käyttävä haluaa saada dataa siitä, mikä tuloksia on konkreettisesti saavutettu. Näin myös oppilaitosyhteistyössä. Jos ollaan käytetty kymmeniä, ellei satoja henkilötyötunteja erilaisten aktiviteettien suunnitteluun ja toteuttamiseen opiskelijoiden kanssa, on luonnollista, että tämän tulisi näkyä myös tuloksissa.

Aika usein on kuitenkin kovin vaikea verrata vuosia keskenään: jos vuonna A saatiin X määrä työhakemuksia tai harjoittelijoita, tämän jälkeen aktivoiduttiin ja vuonna A+1 määrä nousi X+10:een, johtuiko kasvu aktiviteeteistä vai olivatko haettavat työ- tai harjoittelupaikat erilaisia, oliko työmarkkinatilanne ylipäätään muuttunut jne. jne. Aika harvalla yrityksellä on esim. vuosittain riittävän samanlaisena toistuva trainee-ohjelma tai kesätyöhaku, joka mahdollistaisi tällaisen vertailun.

Mainetutkimus oppilaitosyhteistyön tuloksen mittarina

Yhtenä ratkaisuna ongelmaan on maine- tai imagotutkimus. Kysytään opiskelijoilta, mihin yritykseen tämä mieluiten menisi töihin ja kenen kanssa tekisi ammatillista yhteistyötä. Toistamalla kysely samanlaisena vuodesta toiseen, voidaan nähdä muutokset maineessa ja pohtia, voisiko se korreloida aktiivisuuden (tai kääntäen: passiivisuuden) kanssa.

Toki tällaisessa kyselyssä on omat sudenkuoppansa, esimerkiksi juuri ennen kyselyä voimakkaasti esillä ollut yritys voi saada suhteettoman korkean ”sijoituksen” tai organisaation maine on niin vahva/heikko, että aktiiviteettien määrä ei juurikaan sitä heilauta suuntaan tai toiseen. Suurimmalle osalle oppilaitosyhteistyötä tekevistä organisaatiosta tutkimus kuitenkin antaa hyvän työkalun analysoida tuotoksen suhdetta panokseen.

Tulos korreloi panostuksen kanssa

Kun toteutimme Haaga-Heliassa mainetutkimuksen liittyen partnereihimme, kysyimme opiskelijoilta heidän näkemystään myös partnerin aktiivisuudesta. Aktiivisuutta olisimme toki voineet arvioida ”objektiivisemminkin”, mutta luotettavan ja vertailukelpoisen datan saaminen lähes sadalta partnerilta on sen verran työlästä, ettemme nähneet sen korreloivan datan keräämisestä saatavan lisähyödyn kanssa.

Kun kyselyn tulokset olivat valmiit, teetimme asiantuntijallamme niistä tilastollisen analyysin. Sen mukaan löytyi tilastollisesti merkitsevä yhteys (Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin 0,56) partnerin aktiivisuuden ja sen välillä, kuinka kiinnostavana tämä koettiin työnantajana.

Näin siis tilastollisesti ja keskimääräisesti. Tulos sinänsä ei anna vielä merkittävää lisäinfoa; lähinnä se vain vahvistaa sen, mitä kaikille uusille partnereille aina painotamme eli omalla aktiivisuudella on merkitystä! Ei pidä olettaa, että partneriyhteistyöhön liittyvä rahallinen panostus riittää. Sillä toki saa lisänäkyvyyttä, erilaisia työkaluja ja se avaa uusia mahdollisuuksia monipuoliseen oppilaitosyhteistyöhön, mutta mikäli organisaatiolla ei ole mahdollista käyttää myös aikaansa, tulokset voivat jäädä kovin laihoiksi.

Joka vuosi ei tarvitse olla superaktiivinen ja välillä on hyväkin ”vetää henkeä” ja miettiä rauhassa uusia tapoja kehittää yhteistyötä.

Mainetutkimus onkin siinäkin mielessä hyvä työkalu, että jos eri vuosina tehdään erilaisella aktiviteetillä ja erilaisia asioita, voidaan pidemmän päälle huomata millaiseen tekemiseen kannattaa panostaa: paraniko sijoitus parhaiten asiantuntijaluennoilla vai oliko se sittenkin se iso projekti, joka näkyi selvänä piikkinä tutkimustuloksissa?