Opettajan yhtenä tehtävänä on opettaa ja ohjata opiskelijaa ajattelemaan. Tämän taidon tärkeimmät elementit yhdistyvät Tulevaisuusajattelussa:

• faktojen havainnoiminen,
• eritasoisten ilmiöiden, systeemien ja linkityksien hahmottaminen
• yhdistettynä intuition ja luovuuden hyödyntämiseen.

Voiko siis mikään muu ajatteluntaito olla sen kokonaisvaltaisempaa kuin tulevaisuutta luotaava ajattelu?

Tulevaisuusajattelu lähtee liikkeelle tulevaisuustiedon etsimisestä mahdollisimman monesta näkökulmasta ja tieteenalasta käsin. Tulevaisuuden hahmottamisessa tulee katsoa kaikkialle, joka suuntaan ja kauas. Pitää katsoa sisään- ja ulospäin sekä eteen- ja taaksepäin. Tulee etsiä polariteetteja ja muutoksesta kertovia epävarmuuksia. On etsittävä outouksia ja marginaalisia asioita.

Opettajan on pyrittävä ohjaamaan tätä skannaamista oman pään ja vakiintuneiden ajatusmallien ulkopuolelle teemassa kuin teemassa. Uusi kun löytyy eri tieteen-, toimi- ja koulutusalojen ja elämänalueiden rajapinnoilta.

Systeemiajattelua ja heikkoja signaaleja

Sanotaan, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa vain historiaa ja nykyhetkeä ymmärtämällä. Opettajina meidän tulee keskusteluttaa opiskelijoita siitä, miksi nykyisyys on tällainen? Millaisista menneisyyden valinnoista nykyisyys kertoo? Millaiseksi sillä on mahdollista muuttua? On olennaista jaksottaa järjestystä, jossa asiat tapahtuvat ja selkeyttää, minkä asian tulee tapahtua ensin, jotta seuraava askel on mahdollinen.

Syy-seuraussuhteiden ja systeemiajattelun opettaminen on prosessissa helpoimmasta päästä. Ilmiötä ja trendejä on helppo löytää, mutta hankalampaa on auttaa opiskelijaa skannaamaan hiljaisia ja heikkoja signaaleita. Ne kun ovat niin marginaalisia ja epäuskottavia, mutta niiden avulla maalataan kuvaa tulevasta. Nämä pienet merkit ovat nähtävissä asenteissa ja pienissä teoissa sekä muun muassa science fictionissa ja taiteessa ennen kuin isommat muutokset tapahtuvat.

Ilmiöiden tulkinnalliset taustat haastavat

Huomattavasti vaikeampaa on auttaa opiskelijaa tunnistamaan ilmiöiden taustalla oleva kulttuuri sekä havaitut että luodut arvot. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä, miten asiat ovat tai miten niiden pitäisi olla. Tulkinnallisuus on aina subjektiivista sekä sisältää runsaasti arvo- ja eturistiriitoja.

Vielä vaikeampaa opettajalle on auttaa opiskelijaa tunnistamaan ja tunnustamaan taustalla piilevät pelot, unelmat, uskomukset, syvällä lymyävät mentaaliset mallit ja etenkin tabut. Omia ennakkoluuloja ja stereotypioita on vaikea kyseenalaistaa. Tulevaisuuspolut tehdään itse, ja siksi tulevaisuusajattelijan on oltava mahdollisimman hyvin perillä kohteen tuntemisen lisäksi myös omista mielen liikkeistään ja arvomaailmastaan. Vain näin ajattelija pystyy havaitsemaan näiden vaikutuksen omaan päätöksentekoon ja pedagogisen ja didaktisen visionsa rakentamiseen.

Tyypillinen opetuksellinen visiointi voi liittyä esimerkiksi oman opetussisältöjensä ja ilmastonmuutoksen sekä päästöjen vähentämisen integrointiin. Miten omat opintojaksoni suhteutuvat ja/tai liittyvät keskeisiin megatrendeihin!

Nuorissa tulevaisuus näkyy

Opettajalla on siis aitio- että pelipaikka sekä hiljaisten signaalien bongaamiseen että megatrendien soveltamiseen. Nuoret ovat edelläkävijöitä, joiden mielipiteistä ja käytöksestä on nähtävissä tulevaisuuden suunnat.

Opettajina ja ammattikasvatuksellisina asiantuntijoina meidän tulisi pohtia, miten nuoret opiskelijamme sekä suuria että pieniä muutoksia peilaavat, esittelevät ja käsittelevät? Mistä tiedämme, mikä pieni merkki on olennainen ja merkittävä tulevaisuuden kannalta ja mikä jää vain satunnaiseksi signaaliksi?