Kuluneen vuoden aikana Ruotsissa on useaan otteeseen käytetty leikkimielistä nimitystä Suomesta ”aikuisten Ruotsina”. Useimmiten termillä viitataan Suomen maanpuolustukseen ja kriisivalmiuteen, mutta myös koulutus saa osansa. Ammattimaisesti hoidetun NATO-prosessin ohella Suomi on saanut osakseen ennennäkemättömän paljon ihailua myös monilla muilla elämänaloilla. Jos suomalaistaustasta aiemmin vaiettiin, nyt maan noin 700 000 suomalaistaustan omaavaa kansalaista nostavat juurensa ylpeydellä esiin. ”En Finne igen” on saanut täysin uuden sisällön.

Ruotsalaisten mielikuvissa Suomi on hiukan eksoottinen, huonosti tunnettu, mutta myös pragmaattinen maa. Me ehkä keskustelemme vähemmän, mutta pyrimme kaikilla elämänaloilla tekemään järkeviä ja tulevaisuuden kestäviä päätöksiä. Puhumisen ja suunnittelun sijaan me keskitymme tekemiseen, mikä on yksi pienen viennistä riippuvaisen maan elinehdoista. Kun päätös Suomessa on tehty, sen mukaan toimitaan. Ruotsissa vastaavasti päätös ei aina välttämättä ole keskustelun päätepiste.

Koulutus on jälleen vahvasti mukana ruotsalaisessa keskustelussa, sillä 11.9. järjestettävissä eduskuntavaaleissa koulutus on iso teema jengirikollisuuden, energiakysymysten ja kansallisen turvallisuuden ohella. Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että koulutuskeskustelun painopiste on peruskoulutuksessa, jossa Ruotsilla on tunnetusti suuria haasteita. Ruotsiin verrattuna Suomi voi olla ylpeä hyvin koulutetuista opettajistaan sekä opettajakoulutuksen edelleenkin suhteellisen hyvästä vetovoimasta.

Ne ruotsalaiset, jotka tuntevat vetoa korkeakoulukeskusteluun, näyttävät ihailevan suomalaista ammattikorkeakoulujärjestelmää. He pitävät erittäin nerokkaana suomalaista kahden pilarin järjestelmää, jossa toinen pilari toimii yrityslähtöisesti, edistää soveltavaa tutkimusta sekä vauhdittaa kansallista innovaatiotoimintaa – ja jossa opetusta antavat pedagogisen koulutuksen saaneet henkilöt. He pitävät käsittämättömänä ruotsalaista järjestelmää, jossa ammatillisuus on viety jossain määrin lukioihin mutta jossa korkeakoulutuksessa se loistaa poissaolollaan.

Me suomalaiset emme välttämättä ymmärrä, miten hyvä järjestelmä meillä on. Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian 3AMK on tunnetusti ammattikorkeakoulutuksen nöyrä lipunkantaja ja edustaa noin neljäsosaa koko suomalaisesta ammattikorkeakoulujärjestelmästä. Kolmen korkealaatuisen ammattikorkeakoulun käytännön tason yhteistyö on ainutlaatuista ja se entisestään vauhdittaa koko suomalaista amk-kenttää.

On aivan selvää, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee ammattikorkeakouluja. Soveltavalle tutkimukselle, nopeasykliselle innovaatiotoiminnalle ja verkottuvalle kansainvälisyydelle löytyy selkeä tilaus. Lisäksi pedagogiseen osaamiseen pohjautuva opetus on elementti, josta itse asiassa puhutaan aivan liian vähän. Jos opetus ei toimii, on myös kaikki hanketoiminta varsin hataralla pohjalla.

Haastavina aikoina yhteiskunnassa pitää olla luotettavia ja oman asiansa osaavia toimijoita, joiden toiminta täytyy turvata riittävin taloudellisin resurssein sekä henkisenä tukena päätöksentekijöiden taholta. On kovasti toivottavaa, että ruotsalaisilla myös jatkossa riittää runsaasti ihailtavaa, kun he tarkastelevat suomalaista korkeakoulujärjestelmää.