Kuinka usein me opettajat pysähdymme miettimään tehtävänantoja ja oppimistehtävien palautustapoja opiskelijan tunnekokemuksen näkökulmasta? Parhaimmillaan hyvin muotoillut ennakkotehtävät ja oppimistehtävät yleisesti voivat synnyttää uskoa ja intoa oppimiselle, sekä halua osallistua tasavertaisena toimijana opintojakson aikaisiin keskusteluihin. Pahimmillaan nämä saattavat tuottaa täysin vastakkaisen kokemuksen kuin mitä niillä tavoiteltiin.

Ennakkotehtävän tuskaa

Yllä oleva teksti on ote erään aikuisopiskelijan ajatuksista ennen opintojakson alkua. Millaiset lähtökohdat opintojakson suorittamiselle tällainen tunnekokemus orientaatiotehtävästä antaa? Jos jo ennakkotehtävän suorittaminen koetaan ylitsepääsemättömänä tai ahdistavana, voi opiskelija tällöin koittaa selviytyä opintojaksosta mahdollisimman näkymättömänä ja mahdollisimman vähäisesti osallistuen. Opiskelija epätodennäköisesti innostuu käyttämään omaa potentiaaliansa tai haastamaan itseään ja ajautuu helposti alisuorittamaan koko opintojakson ajan. Tätä tuskin kukaan meistä haluaa omilla oppimistehtävillään saada aikaan.

Jos arvioinnin ja tehtävien halutaan olevan voimaannuttavia ja luovan osaltaan positiivista ilmapiiriä ja innostusta oppimiselle, niin kyseisen opiskelijan kohdalla ollaan vielä suhteellisen kaukana psykologisesti turvallisesta oppimisympäristöstä. Mitä opettajana olisit voinut itse tehdä toisin, jotta tunnekokemus olisi positiivisempi?

Keskeistä olisi synnyttää intoa ja uteliaisuutta uuteen juuri sopivasti haastamalla. Voi myös pohtia, onko tehtävän tarpeen olla näkyvissä kaikille osallistujille, jotka ovat vielä vieraita toisilleen. Voi ylipäätään miettiä, mikä on tarkoitus sille, että palautukset ovat avoimesti kaikkien nähtävillä. Kyllä, opintojaksolla on varmasti tarkoitus oppia toisilta.

Ennakkotehtäväksi sopii sellainen, jonka tavoitteena on tutustuttaa osallistujia toisiinsa ja heidän taustoihinsa, jotta itse opintojaksolla syntyisi aito ja turvallinen mahdollisuus oppia toisilta. Mikäli tehtävä on suunniteltu motivaation selvittämistä varten, niin silloin varmasti riittää palauttaminen pelkästään opintojakson opettajalle.

Millaisia sitten ovat hyvät ennakkotehtävät?

Hyvällä ennakkotehtävällä on selkeä tavoite, jota sen avulla pyritään saavuttamaan. Tämän tavoitteen tulisi olla kirkas sekä opettajalle, että opiskelijalle, jotta siihen pystytään orientoitumaan oikealla tavalla. Tavoitteen suunnassa sitten tulee valita soveltuva toteutustapa, sekä se millaista arviointia tehtävä mahdollisesti vaatii ja tarvitsee.

Opettajan näkökulmasta hyvä ennakkotehtävä antaa käsityksen opiskelijoiden sen hetkisestä tasosta ja osaamisesta. Opettajalle on merkityksellistä tietää, miten opiskelija itse näkee oman osaamisensa suhteessa opintojakson tavoitteisiin ja millaisella motivaatiolla tai tavoitetilalla opiskelija on opintojaksolle tulossa. Tämä helpottaa opettajaa suunnittelemaan oikeantasoisia kokonaisuuksia opintojaksolle. Lisäksi opettaja voi jo ennakkoon rajata jotain asioita pois, jolloin uusien tietojen ja taitojen kehittämiselle jää enemmän aikaa.

Opiskelijan näkökulmasta olennaista on se, että tehtävä valmistaa tulevaan ja luo sellaisen tunteen, että opintojaksolle on mukava tulla. Samalla opiskelijalle syntyy kuva siitä, millä tasolla oma osaaminen on suhteessa opintojakson osaamistavoitteisiin. Mikäli tehtävällä halutaan luoda ilmapiiriä ja tuttuutta opiskelijoiden välille, tulee tehtävässä painottua se, keitä me ihmisinä olemme ja millaisista toimintakulttuureista tulemme.

Aiemman osaamisen tunnistamisessa on hyvä lähteä tunnistamaan jo olemassa olevaa tietoa positiivisessa hengessä, esimerkiksi pyytämällä opiskelijoita nostamaan omat kolme tärkeintä asiaa opintojakson teemaan tai tehtävän materiaaleihin liittyen. Tämän tyyppinen tehtävä on huomattavasti kehittävämpi ja innostavampi kuin vaikka mekaanisesti täytettävä monivalintatentti, jonka kysymykset on usein helppo myös ymmärtää väärin.

Opettaja paljon vartijana

Vaikka lähtötason selvittäminen ei aina ole mutkatonta ja uuden oppiminen vaatii ponnistelua, tulee meidän olla tietoisempia siitä, mitä ennakkotehtävillämme saamme aikaan. Jos raportteja lukiessa tulee tunne, että niitä kirjoitetaan meitä opettajia varten ja reflektoinneista paistaa läpi ahdistus, niin on syytä pohtia muutoksia tehtävänantoihin. Jos haluamme luoda autonomiaa, yhteenkuuluvuutta ja minäpystyvyyttä tukevia oppimistehtäviä, tulee meidän uskaltaa ajatella ja kokeilla uudenlaisia lähestymistapoja paremman oppimisilmapiirin nimissä. Näitä samoja asioita tulisi pohtia myös opintojakson aikana annetuissa oppimistehtävissä.

Seuraavan kerran tehtäviä suunnitellessasi voitkin pysähtyä pohtimaan:

• Millaisia tunteita tehtävä ja sen palautustapa voi opiskelijoissa herättää?
• Miten tehtävä ja sen palautustapa voimaannuttaa opiskelijaa ja innostaa oppimaan?
• Ketä varten tehtävä on suunniteltu ja miten se vaikuttaa tehtävänantoon ja palautustapaan?
• Miten hyvin olen sanoittanut tehtävänannon?
• Onko haaste sopiva innostumisen näkökulmasta?