”Tätä oppilaitosta tahdotaan myöskin pitää uuden ajan korkeana kouluna, jonka tulisi saada sijaa vanhan yliopiston rinnalla.” Näin kirjoitti kasvatustieteen professori Zacris Cleve vuonna 1886. Hänen esikuvinaan olivat saksalaismalliset polyteknikumit korkeinta käytännöllistä opetusta antavina oppilaitoksina. Tässä artikkelissa tarkastelen, mitkä asiat vaikuttivat ammattikorkeakoulujen perustamiseen ja vakinaistamiseen vuosina 1996–1997. Kyseiset asiat voidaan jaotella kolmeen ryhmään, joiden painotus vaihteli aikakaudesta riippuen.

Cleven jälkeen idea ammattikorkeakoulusta pulpahti esiin aina silloin tällöin 1960-luvulle tultaessa. Näissä varhaisissa ajatuksissa ammattikorkeakoulujen tarkoituksena oli erityisesti kohottaa työntekijöiden teknillistä ja käytännöllistä osaamista ja sitä kautta parantaa Suomen elinkeinoelämän kansainvälistä kilpailukykyä. Nämä teemat liittyivät myös keskusteluun ammattikorkeakoulun soveltavasta tutkimustyöstä, jonka tarkoituksena nähtiin oppimisen lisäksi työelämän parantaminen ja innovatiivisten ratkaisujen rakentaminen yhdessä työelämän kanssa. Varhaisvaiheen keskustelussa ammattikorkeakoulu mainittiin usein teknillisen koulutuksen yhteydessä.

1970-1980-luvuilla keskustelu ammattikorkeakoulusta painottui elinkeinoelämän kilpailukyvyn lisäksi koulutusrakenteisiin. Lukioverkon laajentuessa 1950-1960-luvuilla ylioppilaiden määrä kasvoi nopeasti. Huolimatta siitä, että uusia yliopistoja perustettiin maakuntiin, kaikille halukkaille ylioppilaille ei riittänyt opiskelupaikkaa yliopistossa. Ylioppilaat voisivat hakeutua jatko-opintoihin myös ammattikorkeakouluihin. Keskustelua käytiin myös jatko-opintoväylän avaamisesta ammatillisen tutkinnon suorittaneille. Tämä asia onkin jäänyt vähemmälle huomiolle ammattikorkeakoulun perustamiseen liittyvässä keskustelussa. Koulutusuudistuksessa ammatillinen väylä olisi jäänyt umpiperäksi koulujärjestelmässä, jos opistotason koulutus olisi sulautunut ammattikorkeakouluun eikä jatko-opiskeluoikeutta korkeakouluun ammatillista väylää pitkin olisi ollut.

Ammattikorkeakoulujen perustamisvaiheessa suunniteltiin myös nuorisoasteen koulutusta, joka olisi lähentänyt ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen toimintaa toisiinsa, mutta se ei toteutunut. Toisen vaiheen suunnittelussa ammattikorkeakoulu laajeni käsittämään laaja-alaisesti kaikkien ammattialojen koulutusta teknillisten alojen lisäksi, mikä ajatus kauhistutti monia.

Ammattikorkeakoulujen vakinaistamisvaiheessa 1990-luvulla paikalliset tahot olivat innolla hakemassa lupaa ammattikorkeakoulun perustamiseksi. Ammattikorkeakoulujen perustaminen tapahtuikin lopulta verraten nopeasti. Korkeakoulu käsitteenä oli vetovoimainen. Kaupungit ja koulutuksenjärjestäjät halusivat profiloitua korkeakoululla. Korkeakoulu kiinnosti myös henkilökuntaa ja opiskelijoita. Taustalla oli akateemisen yliopistokoulutuksen suuri arvostus, josta ammattikorkeakoulujen perustamisvaiheessa käytettiin käsitettä academic drift. Asia aiheutti huolta yliopistojen piirissä, mutta ilmiötä seurattiin myös koulutushallinnon piirissä, jossa korkeakoulusta kehitettiin kahden rinnakkaisen pilarin varaan.

Valmisteluvaihe johti ammattikorkeakoulujen vakinaistamiseen 1996–1997. Monialaiset ammattikorkeakoulut syntyivät yli sata vuotta Cleven kirjoituksen jälkeen. Vuonna 2021 juhlitaan ammattikorkeakoulujen 25-vuotista taivalta.

Kirjallisuutta:

• Cleve, Z. J. (1886). Koulujen kasvatusoppi. Helsinki.
• Hämäläinen, J. & Kantola, I. (2002). Mitä arvioinnit kertovat ammattikorkeakouluista? Teoksessa J-P. Liljander (toim.) Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Helsinki: Edita.
• Lappalainen, O. (2000). Suomen koulujärjestelmän kehitys. Helsinki: Gaudeamus.
• Numminen, J. (2020). Sivistyssuomen synty 1. Helsinki: Edita.