Erilaiset ihmisiä erottavat rajat ovat madaltuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Kansalliset ja kielelliset rajat eivät enää määrittele yksilöä. Väestö monimuotoistuu ja uudenlaisia heimoja ja yhteisöjä muodostuu, kun muun muassa teknologia sulautuu kaikkeen toimintaan. Riittääkö perinteinen ymmärrys kansainvälisyydestä enää takamaan opiskelijoille sitä osaamista, mitä kansainvälistyvät ja globaalit organisaatiot tarvitsevat työntekijöiltään?

Perinteinen kansainvälisyysosaaminen esimerkiksi ammattikorkeakouluissa on painottanut kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien osaamista. Kansainvälisyysosaaminen liittyy siihen, että ammattikorkeakouluopiskelija pystyy työskentelemään itsenäisesti kansainvälisessä yhteistyössä ja työyhteisössä. Lisäksi hän pystyy kansainväliseen viestintään ja vuorovaikutukseen omalla alallaan ainakin yhdellä vieraalla kielellä.

Korkeakouluissa puhutaan myös usein kotikansainvälisyydestä, joka tarkoittaa kansainvälistymistä kotimaassa. Käytännössä kyse on muun muassa kielten opiskelusta ja vieraisiin kulttuureihin perehtymisestä sekä osallistumisesta erilaisiin aktiviteetteihin ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa.

Työnantajien mielestä kansainvälinen kokemus on perinteisesti tarkoittanut kielitaitoa, verkostoja, kansainvälisen liiketoiminnan tuntemusta, kykyä työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja sitä, että on asuttu tai opiskeltu ulkomailla.

Globalisaatio rikkoo rajoja

Globalisaatio – asioiden ja ihmisten maailmanlaajuinen keskinäinen riippuvuus – on yksi aikamme megatrendeistä, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämäämme juuri nyt ja tulevaisuudessa. Tästä hyvänä esimerkkinä on nopeasti levinnyt covid-19-virus ja koko maailmaa kurittava pandemia. Globalisaatio on tietysti paljon muutakin, kuten kansainvälistä kauppaa sekä toivottuja ja epätoivottuja muuttovirtoja maasta ja maaosasta toiseen.

Kansainvälinen osaaminen on nykyisin ainakin kykyä ajatella oman kokemusmaailmansa ulkopuolelta. Se on myös laajojen eri alojen verkostojen hallitsemista, taitoa kohdata erilaisia ihmisiä ja kykyä työskennellä heidän kanssaan riippumatta kielestä ja sijainnista. Kansainvälisyysosaamiseen kuuluu innostus hankkia uusia taitoja ja kykyjä myös vapaa-ajalla sekä halu seurata globaalia mediaa. Voidaan sanoa, että kyse on ajattelutavasta (mindset), verkostoitumis- ja viestintäosaamisesta.

Monimuotoisuuden hallinta on tulevaisuutta

Onko kyse enää kansainvälisyysosaamisesta, koska globaalissa maailmassa kukaan ei enää asu kulttuuriltaan ja väestöltään homogeenisessä ympäristössä? Globaalissa ja kansainvälistyvässä maailmassa, mukaan lukien Suomi, onkin ehkä parempi puhua monimuotoisuuden hallinnasta kuin kansainvälisyysosaamisesta.

Vaikka Suomessa on vielä suhteellisen vähän muualta muuttaneita ja maahamme pysyvästi jääneitä ulkomaalaisia, heidän määränsä kasvaa koko ajan. Monissa palvelualan yrityksissä ja työtehtävissä, ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä on jo huomattava.

Tilastokeskuksen mukaan Uudellamaalla ulkomaalaistaustaisten (eli niiden, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla) määrä on 14,2 prosenttia. Kun ajatellaan kulttuurista monimuotoisuutta, on myös suomalaistaustaisten – eli niiden, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa – kirjo suuri.