Työhyvinvointiin liittyy monia käsitteitä. Osa käsitteistä lähestyy työhyvinvointia positiivisesta, osa neutraalisti ja osa negatiivisesta näkökulmasta. Kaikki käsitteet ottavat lopulta jollakin tavalla kantaa työkykyyn.

Yhdistän tässä tekstissä työhyvinvointiin liittyviä määritelmiä omiin havaintoihini henkilöstötyön ja johtamisen opettajana.

Työn imu

Työn imu tarkoittaa myönteistä työssä koettua korkean vireystason tunne- ja motivaatiotilaa, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen työssä (Schaufeli ym. 2019).

Työn imu on varsinkin asiantuntijatyössä tuttu ilmiö. Se ilmenee omistautumisena työlle siten, että millään muulla ei ehkä juuri silloin ole merkitystä henkilölle. Hänhän työskentelee mielenkiintoisten tehtävien parissa. Työstä on vaikea irrottautua, mutta se ei harmita asiantuntijaa. Yleensä tehokkuus on huipussaan ja tuloksia syntyy hurjaa vauhtia, ilman erityistä johtamista.

Työn imu vie helposti mukanaan ja pitkällä aikavälillä jumittuminen työn ääreen saattaa tarkoittaa fyysisiä vaivoja. On tärkeää tyon imussakin muistaa kokonaisvaltainen terveys.

Työtyytyväisyys

Työtyytyväisyys tarkoittaa myönteistä tunnetilaa, joka on seurausta myönteisistä arvioista omaa työtä ja työkokemusta kohtaan (Wanous ym. 1997).

Työtyytyväisyys on työn imuun verrattuna paljon laimeampi tunnetila, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että asiantuntija on tyytyväinen työnsä sisältöön. Hän saa tehdä mieluisia tehtäviä ja ympäristö kannustaa siihen. Työtyytyväisyyden syvyyden tunne saattaa vaihdella hetkestä toiseen ja on yleensä riippuvainen johtamisesta ja työympäristöstä.

Tuloksiakin syntyy, mutta yleensä suhteutettuna siihen, miten asiantuntijaa johdetaan. Jos johtaminen tapahtuu liian läheltä, sillä on yleensä tyytyväisyyttä madaltava vaikutus. Asiantuntija mieluiten tekee päätöksiä omaan työhönsä ja työskentelytapaansa liittyen.

Muutostilanteet organisaatioissa ravistelevat helposti työtyytyväisyyttä, jos ne tuovat epävarmuutta ja siksi koetaan liian stressaavina.

Työriippuvuus

Työriippuvuudella ymmärretään korkeaa, mutta kielteiseksi koettua vireystilaa, ja pakkomielteistä ja hallitsematonta taipumusta panostaa työhön kohtuuttomasti voimavaroja niin, että se häiritsee muuta elämää ja on terveysriski (Andreassen ym. 2012).

Työriippuvuus näyttäytyy asiantuntijan ylenmääräisenä työskentelynä jopa kellon ympäri. Selkeää perustelua työskentelymääräänsä asiantuntijalta on vaikea saada tässä tilanteessa. Hän kokee tilanteen yleensä niin, että asiat on saatava valmiiksi, vaikka kukaan ei häneltä sitä ole edellyttänyt.

Työriippuvuuteen voi johtaa se, että työ on ainoa merkityksellinen asia työntekijän elämässä. Myös taloudelliset seikat voivat ajaa asiantuntijan työriippuvuuteen. Työriippuvuudesta on hyvin helppo joutua työuupumukseen.

Työuupumus

Työuupumuksella tarkoitetaan matalaa kielteistä vireystilaa ja pitkittyneestä työstressistä johtuvaa oireyhtymää, jonka tunnusmerkkeinä ovat krooninen väsymys, kognitiivisen ja tunteiden hallinnan häiriöt sekä henkinen etääntyminen työstä eli kyynistyminen (Schaufeli ym. 2020).

Työuupumus eroaa työriippuvuudesta siinä, että työuupumuksessa asiantuntijat ovat kokeneet stressiä, joka on kestänyt jo pidemmän aikaa. Työ on vähitellen muuttunut merkityksettömäksi. Väsymys saattaa olla syvää, sekä henkistä että fyysistä. Elämä tuntuu ikään kuin harmaalta mössöltä.

Työuupunut asiantuntija ei välttämättä itse osaa hakeutua työterveyteen, vaan hänen esihenkilönsä tai työtoverinsa on hänet sinne miltei talutettava.

Työssä tylsistyminen

Työssä tylsistymisellä tarkoitetaan alentunutta kielteistä vireystilaa, joka ilmenee mm. heikentyneenä motivaationa, vaikeutena keskittyä ja ajan hitaana kulkuna (Reiseger ym. 2013).

Työssä tylsistymisen tunnistaa yleensä siitä, että henkilö on toiminnassaan ja puheessaan levoton ja valittaa sitä, että työpäivät tuntuvat pitkiltä. Tehtävät eivät oikein jaksa kiinnostaa ja valmistuvat viiveellä. Virheitä saattaa esiintyä tarkkuutta vaativissa töissä. Aloittaminen on haasteellista.

Muualla olevat avoimet työpaikat kiinnostavat ja tylsistynyt työntekijä saattaakin niitä hakea ajatellen, että paikan vaihdos saa olon tuntumaan paremmalta. Tässä vaiheessa olisi hyvä ymmärtää, mistä oireet kertovat, jotta tilanne ei pidemmällä ajanjaksolla johda työuupumukseen.

Näitä työhyvinvointiin ja työkykyyn vaikuttavia ilmiöitä kannattaisi jokaisen säännöllisesti peilata itseensä. Myös esihenkilöiden kannattaa olla näistä hyvin tietoisia, jotta voi hyvissä ajoin tarttua työyhteisössä esille nouseviin oireiluihin. Pysytään valppaina – onhan työhyvinvointi meidän kaikkien yhteinen asia!