Meillä kaikilla on mielenterveys. Meillä kaikilla on mahdollista olla myös positiivinen mielenterveys, oireista tai sairauksista huolimatta.

Positiivinen mielenterveys tarkoittaa käytettävissämme olevia psyykkisiä voimavaroja. Se tarkoittaa myös mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäämme sekä toiveikkuuden tunnetta, joka lisää tunnetta elämänhallinnasta. Positiivisen mielenterveyden omaavalla henkilöllä on myönteinen käsitys omasta itsestään sekä tyydytystä tuottavia ihmissuhteita.

Positiivinen mielenterveys voidaan nähdä eriasteisena emotionaalisena (tunteet), psykologisena (positiivinen toiminta), sosiaalisena (suhteet muihin ja yhteiskuntaan), fyysisenä (fyysinen terveys ja kunto) ja hengellisenä (elämän merkityksen tunne) hyvinvointina. 

Vahvuuden voimavarat kuuluvat kaikille

Evoluution myötä ihmisen aivot ovat adaptoituneet kiinnittämään huomiota vaaraan ja uhkaan eloonjäämisen varmistamiseksi. Hyvään ja positiiviseen huomion suuntaaminen vaatii enemmän tietoista työtä. Hyvään huomion kiinnittäminen lisää hyvinvointia.

Opiskeluympäristössä oppimisen ilo on tavoiteltavaa. Oppimisen ilo pyytää aikaa ja tilaa, se ei synny kiirehtimisellä. Erilaiset oppijat ja oppimistavat vaativat paitsi opiskelijan omaa itsetuntemusta, myös opiskelijan hyvää tuntemista. Edelleen oppimisen ilo viriää tilanteissa, joissa tehtävän vaatimustaso ja oppijan kyvyt ovat tasapainossa keskenään. Oppimisen ilo on myös yhteistä iloa; oppilaitoksen sosiaaliset suhteet ovat oppimisen voimavaroja.

Positiivisen mielenterveyden vahvistaminen

Kiitollisuudentunne voidaan käsittää mielentilana tai persoonallisuudenpiirteenä. Kyky kiitollisuudentunteeseen on sidoksissa empatia- ja mentalisaatiokykyyn. Kiitollisuus edistää hyvinvoinninkokemusta ja saattaa johtaa tehokkaampaan stressin käsittelyyn. Kiitollisuuspäiväkirja on interventio, jolla voi aktiivisesti kehittää omaa taitoaan tunnistaa kiitollisuudenaiheita.

Optimismi voidaan määritellä yleisinä positiivisina odotuksina, jolloin se ajatellaan sisäisenä taipumuksena suhtautua asioihin myönteisesti ja katsoa asioiden valoisaa puolta. Optimismi ja pessimismi ovat varsin pysyviä persoonallisuuden piirteitä, mutta tietyillä interventioilla pessimismiä itsessään voi myös pehmittää. Yhtenä itsehoidollisena keinona voi kirjoittaa itselleen kirjeen tulevaisuuteen, jossa kuvailet vuosien päässä ystävällesi, miten hyvin voit ja kuinka tyydyttävää elämää elät kirjeen kirjoittamisen hetkenä.

Itsereflektiiviset kyvyt ovat ihmisen vahvuuksien ytimenä. Itsetarkastelun kriittiseen puoleen kuuluu oman toimintakyvyn tarkastelu. Itsemyötätunnon taitoa voi harjoittaa ja kehittää arjessa. Myötätunto itseään kohtaan ei ole vastakohta tehokkuudelle, vaan päinvastoin. Kykenemällä säätelemään vireystilaansa ihminen vuoroin kerää voimia itselleen ja vuoroin kykenee arjen haasteisiin. Itsemyötätunto on viisautta itseään kohtaan.

Yhteisöllisyys ja jaetut hetket

Menestyminen opinnoissa edellyttää tavoitteiden asettamista, sopivien strategioiden valitsemista ja aktiivista toimijuutta tavoitteiden suuntaisesti. Resilienssin näkökulmasta sinnikkyys tarkoittaa kyky selviytyä elämän haasteista.

Positiivinen vuorovaikutus rakentuu erilaisten nonverbaalisten ja verbaalisten positiivisten vuorovaikutusaloitteiden ja vastausten kautta jaetuiksi hetkiksi. Verbaalisia keinoja ovat positiivinen palaute, sanallinen osallistaminen, positiivinen vahvistaminen, negatiivisen puheen suodattaminen, myönteisen mallintaminen ja huumorin käyttö. Nonverbaalisia keinoja ovat katse, fyysinen kosketus, kehon eleet, kasvojen ilmeet ja nauru.

Määttä ja Uusitalo (2008) näkevät oppilaitosten olevan monimuotoisia sosiaalisia ympäristöjä. Oppilaitoksen toimintakulttuuri vaikuttaa jokaiseen yhteisön jäseneen. Vuorovaikutus on osallisuutta, välittämistä ja luottamusta. Rikastavassa vuorovaikutuksessa on kyse yhdessä elämisen kyvystä.

Lähde:

Määttä K. & Uusitalo T. (toim.) 2008. Kasvatuspsykologian näkökulmia ihmisen voimavarojen tueksi. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.