Opiskelijat ovat tulleet tietoisiksi oman ja läheisten elämän rajallisuudesta. Aiemmin kuolema saattoi tuntua kaukaiselta ja ikään kuin muille kuuluvalta, nyt ajatus kuolemasta on tullut lähemmäksi. Elämän päättymisen ajatus on hankala ikävuosina, jolloin omaa elämää on vasta alettu rakentamaan. Elämässä toivoisi olevan eteenpäin menemisen tunnelmaa ja luottamusta tulevasta. Tuntuu ikään kuin luonnonvastaiselta pysähtyä miettimään kuolemaa, vaikka tosiasiassa kuolema ei kysy ikää.

Elämään kuuluu myös kärsimys

Koronan vuoksi sairastumiseen ja menehtymiseen liitetään paljon syyllisyysajatuksia. Jos itse sairastun, onko se minun syyni? Jos läheiseni sairastuu, olinko minä siihen syyllinen?

Armahda itsesi. Sairastuminen ei ole kenenkään syy. Mikäli pidät turvavälejä, peset käsiäsi ja käytät maskia paikoissa, joissa et voi pitää turvaväliä tämänhetkisten ohjeiden mukaan, toimit oikein. Maailmassa on aina ollut sairauksia, kärsimys kuuluu elämään eikä itsensä syyllistäminen auta sinua eikä läheisiäsi.

Osalla pelko on saanut ylivallan. En tunnista julkisesta kirjoittelusta tällöin ”bilettäviä nuoria”, kun tosiasiassa turhan moni on lukkiutunut kotiin neljän seinän sisälle. Pelko rakentaa ihmiselle oman vankilan, josta ei ole helppoa ulospääsyä.

Puhuminen auttaa

Kuolemanpelosta puhuminen ei vaikuta puheenaiheelta, josta omissa verkostoissa aktiivisesti puhuttaisiin. Siksikin sen ajatuksen kanssa jää helposti yksin. Yksin pyöritellyt ajatukset ajautuvat helpommin umpikujaan, kuin yhdessä ääneen sanotut ja jaetut. Pelottavien omien ajatusten välttely aiheuttaa ahdistuneisuutta. Käsittelemättöminä pelottavat ajatukset alkavat ohjata ihmisen toimintaa itseään vastaan. Uni ei tule, heräilet kesken unien, rajaat elämääsi kapeammaksi ja kapeammaksi.

Toisinaan pelon taustalta löytyy käsittelemättä jäänyt kokemus kuolemasta. Tätä kokemusta on hyvä avata uudelleen uusista näkökulmista. Näin onnistutaan purkamaan opiskelijan uskomuksia, jotka hankaloittavat opiskelijan surutyötä. Turha painolasti kietoutuu usein juuri syyllisyyden ja häpeän tunteisiin.

Toisille lohtua tuo se, mitä he ajattelevat läheisille tapahtuneen tämän elämän päätyttyä. Tunne menehtyneen läheisen energian säilymisenä vaikkapa tuulena taivaanrannassa auttaa jaksamaan surun keskellä.

Elämännälkä

Parhaimmillaan ymmärrys elämän rajallisuudesta saa meidät kääntämään katseemme itse elämään. Miten voisit keskittyä tähän päivään, tähän hetkeen. Miten voisit tehdä tästä päivästä sellaisen, mikä tuntuu hyvältä ja sinun elämältäsi. Miten voisit suunnata huomiosi siihen mitä sinulla jo on.
Lepo ja rauha voisi löytyä viimeistään illalla. Salli itsesi sulkea silmäsi tuntien, että teit parhaasi. Tänään kykenit tähän. Tämä oli riittävää tälle päivälle.